Mie sain päähäni että kun noissa mein ikkunoitten väleissä on reilusti tilaa ja ne on tylsän näkösi, niin miepä täräytän keittiön ikkunan väliin noita kirppareilla viliseviä Ikean aalto- maljakoita. En tiiä onko se oikea nimitys, mutta kummasti ihmiset tietää heti mistä on kyse.

Iskä antoi sopivan kakkos-kakkosen pätkän, ettei ne pystit uppoo niin alas pokan taakse. Mie olen noita pystejä nyt pikkuhiljaa haalannu kirppareilta, muutamat sain tosin yheltä tutulta. Nyt enää puuttuu 8, sit saisin ikkunan täyteen niitä. En viiti turhaa lähtee aukomaan tuota keittiön isoo ikkunaa, ni oottelen viel et saa kaikki sinne kerralla laitettuu. Kun viimeinkii sai tän kämpän lämpenemää, puol talvee tässä on paleltu. Kun liesituulettimen päällä on +17 astetta, mitä se on lattialla kun se on jääkylmä. Ilmasin patterit ja sieltä tuleva vesi oli niukin naukin +21, ei mikään ihme et on kylmä kun sellane kuolleen mummon henkäys ei jaksa näitä isoja huoneita lämmittää. Uhkasin jo et lakkaan talviaikana maksamasta yhtiövastiketta ku ulkona on lämpösempää ku sisällä.

Valitin naapurille, niin sano että oli toinen naapuri käyny kääntämässä mein talon lämmitykset minimii. Itellä niillä on automaattiset termarit, eihän niitä tos ylätalossa palele. Ei pitäs mennä sinne pannuhuoneesee puuttuu jos ei kerran osaa. Ja tää ukko ei oikeesti osaa. Yleesä sen säätöjen jälkee tilataa ammattilaine asialle ja lasku on sen mukane. Samane pälli pari vuotta sit ruuvas mei telkkarianteenin vituralle, ku ei tollo erota mikä on talon yleisanteeni ja mikä menee suoraan toisen olkkarin seinästä sisälle. Eikä voi väittää ettei ois tehny, teini kuuli katolta kolinaa ja meni kattoo, ni tälle tuli nii kova kiire hypätä pois et työkalupakkiki jäi mei anteenin alle.

No enpä mie taas aiheesta paljoo eksynykkää.

Jostain syystä miulle on noita sinisiä tullut jo vaikka kuin paljon, vaikken siitä nii välitäkkää. Oikeen huvittaa millasta hintaa noilla vaaseilla pidetään. Ihmiset luulee, että niistä voi pyytää mitä tahansa, kyllä joku kaheli maksaa. Uutenahan noita on saanut tarjouksesta jotai alle euron kpl. Pahin hinta oli täs muutama päivä sit 4€ kpl, juu miun puolesta voi jäähä ostamatta, en mie sentää hölmö ole vaik hullu oonki. Kontti myy egellä, useimmat kirpparilla 0,50 - 1,50€ kappaleelta.

Tänää mie löysin 5 uutta maljakkoa yheltä kirpparilta mihin olin viemässä tavaraa myyntiin. Ei ollut vaikee valinta kun näitä oli kahessa eri pöydässä. Toisessa oli 5 pulloa 2,90€ ja toisessa 1 pullo 2€ kpl. Arvaa kumpaan vaihtoehtoon päädyin.

Nykysin ei muuten enää Ikean mallistossa ole noita tuollasia. Ilmanko ihmiset kuvittelee et niistä voi pyytää mitä vaan.

Löysin mie sieltä pari sinistä tuikkukippooki, miulla ku ei noita viel yhtää ole.

Näin meillä tän päivän lehdessä oli, tosin Saimaan Syöpäsäätiöllä ei ole koko asian kanssa mitään tekemistä. He voivat kyllä ottaa kunnian itselleen, vaikkeivat halua muuten edes osallistua edes myssyjen keräämisen muodossa.

Yksi myssyistä on omatekemä, kaikkiaan järjestyksessä 48. Pari muuta sain tuttavalta viime viikolla. Näin se homma etenee.

Keräys Unikkokerhon Syöpälasten vapaa-ajan toiminnan tehostamiseksi.

15.2. vietetään kansainvälistä  Lasten Syövän Päivää

Saimaan Syöpäyhdistyksen alaosastona toimii Unikkokerho, joka koostuu syöpään sairastuneiden lasten vanhempien aikaansaamasta yhteistyöstä. Tätä lasten puolta ei tueta millään tavoin ja vanhemmat itse kustantavat kaikkinaiset tapahtumat omista varoistaan. Muille syöpäpotilaille on kyllä tapahtumia, mutta nämä lapset unohdetaan niistä aina pois.

Monesti on niin, että esim. leukemiaan sairastuneet lapset ovat täysin kotona hoitojakson ajan, joka kestää 2,5 vuotta vähintään. Heidän elämänsä on hyvin rajoitettua, yhtään ylimääräistä pöpöä ei saa tulla, tai se voi olla kohtalokasta. He eivät voi alentuneen immuniteettitason vuoksi mennä tavalliseen kauppaan, ei lasten leikkipaikkoihin eikä mihinkään missä on paljon ihmisiä. Pienemmät lapset ovat kotona, jos eivät ole sairaalassa eristyksissä, isommat voivat ehkä pienissä erin käydä koulua, mutta yhtään nuhanenää ei saa olla ympärillä. Tämä johtaa useimmiten siihen, että lapsen vanhempi on yhtä eristyksissä kotona lapsen kanssa, koska lasta ei voi viedä hoitopaikkoihin. Ei ole hyväksi kenellekään että joutuu elämään eristyksissä vailla muita ihmiskontakteja. Tämä koskettaa myös lapsen sisaruksia, hekään eivät voi elää normaalia elämää, tuoda kavereita kotiin.

Laitamme pystyyn keräyksen, jossa tarkoituksena on kerätä lahjoituksena pieniä käsitöitä ja pehmohahmoja joita voidaan myydä eri tapahtumissa lasten toiminnan hyväksi. Käsityöt voivat olla Amigurumeja, Tilda-hahmoja, kortteja, pieniä kutomuksia tai ompeluksia. Kaikki tuotteet tullaan merkitsemään erityisellä Unikko-merkillä ja kaikki niistä saatavat varat käytetään syöpään sairastuneiden lasten ja heidän perheidensä tapahtumajärjestelyihin, retkiin ja puuhapäiviin.

Toivomme myös yrityksiltä ja yhteisöiltä osallistumista lahjoituksin ja mm. myyntitapahtumien paikkavuokriin, muutenkin voi osallistua. Jos jokainen lahjoittaisi yhdenkin käsityön, se tekisi jo paljon meidän avuksemme. Myös jatkuvaa tuotteiden myyntipaikkaa haetaan, josta tuotteita olisi aina saatavilla. Tämä ei vaatisi kuin jonkin pöydän tai hyllyn jostain näkyvältä paikalta. Unikkoryhmä itse huolehtii tavaroiden esillepanosta ja hinnoittelusta.
Unikkoryhmä voi tarvittaessa avustaa materiaalihankintojen kanssa, joista myös toivomme lahjoituksia. Puuvillakankaat, langat, vanut, pitsit ja nauhat ovat kaikki tervetulleita. Myös askartelutarvikkeet kortteihin, yms. kelpaavat.

Lappeenrannan Unikkokerhon puolesta

Pia Heikkinen            Eija Pönni
044-053 0404        044-313 8296

Matleenan blogissa on taas uusi haaste sytomyssyihin liittyen. Seuraava teksti on lainattu sieltä:

Sytomyssyjä ystävänpäiväksi

  Flikka  kertoi täällä blogissaan, että Vaasan sairaalan viedyt myssyt ovat menneet kuin kuumille kiville ja lisää kaivattaisiin.  Niinpä hän ehdottaakin, että tehtäisiin sytomyssyjä ja lahjoitettaisiin ne sairaalaan ystävänpäiväksi.

Onkin niin hyvä idea, että minä nappasin sen heti mukaani ja nyt huhuilen kaikkia käsityötaitoisia ympäri Suomen tekemään johonkin sairaalaan sytomyssyjä ystävänpäiväksi. Eikä tietenkään ole kiellettyä ulkomailtakin osallistua, postihan kulkee.  Jos jokainen tekisi edes myssyn tai pari, niin saataisiin taas valtava myssykasa sairaaloihin.  Aikaahan ystävänpäivään (14.2) on mukavasti reilu kuukausi, joten hyvin ehtii tehdä muutaman myssyn.

Mikä on sytomyssy?

Se on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle  (naiset, miehet, lapset).  Myssyjä on lahjoitettu ja lahjoitetaan edelleen hoitoja antaviin sairaaloihin, jotka jakavat myssyt edelleen myssyjä tarvitseville henkilöille.  Itse sairauttahan myssy ei paranna, mutta se voi olla suuri ilo ja helpotus ikävää sairautta ja kovia hoitoja kokevalle ihmiselle. Varmaan jokaista meistä syöpäsairaus koskettaa tavalla tai toisella.

Sytomyssy voi olla malliltaan ja väriltään millainen tahansa. On vain hyvä, jos tehdään monenlaisia myssyjä, että jokainen tarvitsija löytäisi mieleisensä. Voi siis tehdä myssyjä naisille, miehille, nuorille ja lapsille.  Niitä voi tehdä neulomalla, virkkaamalla tai vaikka ompelemalla.  Ratkaisevinta niissä on materiaali, ettei myssy kutita eikä hiosta hiuksettomassa päässä.  Tärkeää on myös, että myssy kestää hyvin pesua. Monet luonnonkuidut esim. puuvilla, bambu ja merinovilla ovat tällaisia.  Yhteen myssyyn menee lankaa vain 50-100 g. Seijasisko, jonka kanssa yhdessä perustimme OYS:n kampanjan, on koonnut tänne blogiinsa linkkejä moniin sytomyssyksi soveltuviin myssyohjeisiin.  Sairaaloista on kerrottu meille, että niissä kaivataan  miehillekin soveltuvia myssymalleja, kun eniten on lahjoitettu naisten myssyjä.

Kuvissa näkyvät sytomyssyt olen  itse tehnyt ja ne kaikki on esitelty jo aiemminkin täällä Lankapirtissä. Ne eivät ole mitenkään suositeltavia malleja vaan poimin ne aivan sattumanvaraisesti kuva-arkistostani somistamaan ja elävöittämään tekstiä.
 

 Minulla on sellainen käsitys, että kaikissa myssyjä saaneissa sairaaloissa iloitsivat niin potilaat kuin henkilökuntakin valtavasti myssyistä. Jatkuvasti edelleenkin kuulen, kuinka tyytyväisiä potilaat ovat olleet tästä pienestä huomaavaisuudesta.

Haastan siis kaikki tekemään yhden tai useamman sytomyssyn valitsemaansa sairaalaan!  

Samoin haastan kaikki levittämään tätä ideaa eteen päin ja vaikkapa haastamaan toisia käsityötaitoisia myssytalkoisiin!  Muista myös mahdolliset hyväntekeväisyysporukat kuten Martat yms.


Minä neuvon ja opastan mielelläni kaikissa sytomyssyihin liittyvissä asioissa, joten minuun saa ottaa yhteyttä vaikkapa s-postilla, jonka osoite on tuossa oikeassa sivupalkissa esittelyn lopussa.

aikkara08 at gmail . com (välit pois)

Laitetaanhan taas kaikki puikot ja koukut suihkimaan, että saadaan Ystävänpäiväksi hyvää mieltä lähimmäisille, jotka sitä tarvitsevat. Myssyjä voi myöskin ommella pehmeästä trikoosta, kunhan myssyssä ei vain ole hankaavia saumoja.  Etelä-Karjalassa myssyt voi toimittaa suoraan EKKS syöpäyksikköön, Karjalan Ompelukoneeseen, Koivikon Manta Oy Lappeenpuisto, (entinen Raipon maatalousoppialaitos)

tai allekirjoittaneelle.

T. Eija

Jouluaattona töissä pakattiin lähteviä annosaterioita, ei meitä ollut kun vaan neljä paikalla. Mutta hauskaa oli silti. Kirvotti älyttömän hekotuskohtauksen jokaiselta kun työkaveri ykskantaan kiljas: Soittakaa poliisi, peruna pakeni paikalta perunan iloisesti pomppiessa pitkin lattiaa. Saatiin rikollinen myöhemmin kiinni. Rangaistuksena se työnnettiin bioastiaan. Siitäs sai. Kuka käski karkaamaan.

Miusta tuolla keittiössä on tosi hauskaa olla töissä, kun vaan sais olla enemmänkin. Vaikkakin mie olen ollu pääasiassa tiskissä, niin porukka on tosi hyvin ottanut vastaan, eikä tuossa talossa ole koskaan ollut sellasta mentaliteettia että kun olet VAAN varamies, niin älä edes puhu muiden kanssa, sellaseenkin on tullut törmättyä. Toisissa taloissa varamiesten pitää jopa lähteä pois kuulolta kun talon asioita viikkopalavereissa käsitellään, vaikkakin varamiehet joka tapauksessa joutuvat käsiteltävien asioitten kanssa tekemisiin. Tässä talossa jopa varamiehillä on palavereissä puheoikeus. Ja mikä parasta, heitä myös kuunnellaan ja asioille tehään jotain.

Oltiin sitten syömässä ja puhe kääntyi syttyruusuihin, kuinka mie olen niitä huvikseni tehnyt. Miullahan ei ole minkäänlaista tulisijaa tässä asunnossa, joten ei ole henk. koht käyttöä niille. Nytkin mukana oli karkkilaatikollinen kun äiti pyysi niitä ystävälleen viemiseksi. Kaikkihan innostuivat näkemään millasia ne on ja koko naislauma kuski mukaan lukien marssi miun perässä autolle niitä kattelemaan. Niillä pitävät aika hyvää hintaa tuolla naamakirjan kirppispuolella kun on tullut seurattua. Jopa 12-15€ huutelevat 5 kappaleesta jätettä!!. Ei se tietenkään hullu ole joka pyytää... Ei ole näköjään niitä tullut kuvailtua

Kyseessähän on kananmunakennosta revitty silppukasa joka pujoteltu ruusuksi ja on uitettu kynttilän steariinissa muutaman kerran. Se palaa muutaman minuutin ja puut syttyy hyvin, sanomalehti vaan tekee kauheesti tuhkaa ja palaa humahtaa heti pois. Täällä blogistaniassakin on niitä aina aika ajoin joissain blogeissa vilahdellut, ja jostain miekin olen idean ottanu, en muista enää kenellä sen olen ekan kerran nähnyt. Miulle luvattiin jopa säästää niitä suurtalouskennoja, missä on 30 munapaikkaa, niistä tulee itseasiassa melkosen sieviä pikkuruisia, nuo kotitalouspakkaukset on isommalla pohjalla. Kummitädillähän nuo on testattu moneen otteeseen toimiviks. Hääki oli alkuun et tavan kotkotusta ja aina valittaa ettei enää kunnon syttytuohia taho saaha. Sainpa sit houkuteltua kokeilemaan. Mie vaan sanoin et häviääkö siinä mitään muuta kun yhen tulitikun, kun uunia kuitenkin lämmittää, jos kokeilee. Voi sitä päivittelyn määrää, muisti varmaan puolelle kylälle kehua miten se Eija sitten osaa ja tietää tällaset asiat.

Käin mie aattona haudoillaki viemässä kynttilöitä. Sitä kun on nuo ihmiset ripoteltu ympäri hautausmaata, niin tuli siellä 1,5 km ristiin rastiin tallattua. Sukulaistädin haudalla miuta nauratti kynttilä. Miehän jään yleensä hetkeks seuraamaan että kynttilä oikeesti syttyy, eikä sammu heti kun selkäni käännän. Siinä tädin haudalla seurasin kun liekki hiipuu ja hiipuu, hetken päästä leimahti taas kunnolla palamaan hiipuakseen taas uudelleen. Se teki varmaan kymmenisen kertaa samoin ennen kun sammui lopulta. Sytytin uudelleen. Sammui. Taas sytytin. Sammui. Meinasin jo pitää tädille puhetta että älä nyt puhaltele siinä, siutahan tässä ajatellaan. Sitten alkoi liekki palaa kunnolla. Onneks en ajatellut kuitenkaan siinä vaiheessa viel ääneen, sekin miulta kyllä syntyy. Kaipa täti halus nukkua rauhassa pimeessä, oli puhaltanut muutki kynttilät haudaltaan sammuksiin. Tää kuva on siitä laatalta johon muualle haudattujen omaiset voi jättää kynttilänsä. Mahtava sihinä vaan käi kun lunta sateli ja tuo kynttilämeri oikeen lämmitti monen metrin päähän.

Nii joku vuos sit mie hoidin yhen kesän kummitädin miehen hautaa, häneltä itseltään kun oli selkä leikattu. Mie tuun töistä kesällä ja yhentoista jälkeen illalla vasta ehin kastelemaan kukat. Mie ihan ajatuksissani siinä ääneen hänelle jotain omia juttujani pupatin, kun tajusin et miltä se hiljasessa kesäyössä kuulostaa kun yks papattaa hautausmaalla. Onneks ei näkyny muita ihmisiä ihan lähellä.

Mie olin ostanu keväällä jostain halvennusmyynnistä muutaman raaskun daalian sinne, ajattelin että laitan sit kunnon kukat kun tulee oikeesti kesäkukat myyntii. Ja eihän ne ees kauaa kuki. Miusta daalia on aina ollu ruma ja mitäänsanomaton kukkanen, ei ees minkään näkönen. No meinasinpa sit mennä ja kaivaa ne pois sieltä kun on jo ihan mustaks menneet ja huonoja. Onneks en kuiteskaa ensi käyny uusia ostamassa, vaan menin sinne haudalle kukkalapion kanssa. Enpä ole eläissäni nähny nii komioita daalioita, varttakin oli tullu varmaa puol metriä ja ihan täydessä kukassa ja nuppuja täynnä. Miten niitä sieltä pois kaivat. Kannattaa jatkossaki käydä hautakukkia hoitamassa keskellä yötä pimeessä. Ja mokoma miekkonen vielä nipisti polvesta et älä vie miu koristuksia. Juu, en vie saat pitää.

Toivon kaikille rauhaisaa Joulun aikaa. Ei meillä nyt lunta näin paljon ole.

Ollaan ihmisiksi ja välitetään toisistamme.

Ensinnäkin, olen unohtanut näyttää teille palkinnon, jonka voitin Seijasiskon blogiveikkauksessa. Se tuli jo kai joulukuun alussa, on se toki kamerassa ollut, mutten ole saanut siirrettyä koneelle. Kun jatkuvasti sataa ja on pimeetä, ni ei huvita paljon kuvaillakkaa.

Kortti oli tosi kaunis 3D versio ja tuo liina on aivan ihana. Seijasiskon mukaan sen tehnyt nainen teki liinaa koko päivän. Kun tuota mallia katsoo, en yhtään ihmettele, mie oisin tehnyt varmaan vuoden ainakin. Kiitokset vielä kerran.

On sitä tullut jotain pientä ommeltua, mussukalle piti tehä tonttumyssy, mutta nuo pikkumiehet kun laittaa kaiken suuhun, niin kulkunen lisätään vasta ens vuonna. Pari Barbien kokostakin tuli samaan syssyyn ommeltua. Nuo Barbien vaatteet on siitä metkoja, että pitää kasata aivan takaperosessa järjestyksessä isompiin verrattuna. Tuo taiteltu kolmio on huivi.

Kaivelin noita aarrekätköjäni ja löysin sieltä muutaman enkelinpään, jotka on jo jatkaneet eteenpäin, sekä pari joulupukin päätä. Päät on keraamisia ja niissä on kädet mukana, olisko kellään tarvetta? Voisin myydä pukin päät 2€ kpl + postit, näitä on siis kaksi. Joskus tehtiin marttojen kanssa paperinarusta sekä enkeleitä että pukkeja, mutta enää ei huvita, niitä tuli silloin jokunen vuos sitten tehtyä niin monta. Tuo Barbie on vieressä mallina, että näkee pukin pään koon. Barbie on miun mallinukkena, josko sitä innostus välillä tekemään noille kummitytön vastaaville vaatteita.

Toi Barbie on ihan selvästi liikahtanut tota kuvaa ottaessa, ei se muuten noin epäterävä olis :) Ihan omaa designia tuo kolttu.

Tuo collegepuku on tehty Kenille, Barbien miekkoselle, vanhasta collegepaidasta. Vähän kaipaa saumurin tikki säätöä.  Musta tylliharsotakki taas vanhasta suruharsosta. Mie olen sen leikannut joskus kauan sitten kun oma tyttö vielä noilla leikki ja se on jäänyt pyörimään tuonne jemekseen. Nyt sen taas löysin ja ompelin kasaan. Yks moka siinä kävi, nimittäin etupuolen helma on nyt pitempi kun takahelma, se onki ilmeisesti leikattu laahusmekon päälikankaaks, minkä tajusin vasta sit kun olin sen jo ommellu noita rimpsunauhoja myöten kasaan. Sen on ollut näköjään tarkotus olla selästä auki. Hups. No tekevälle sattuu.

Mie myös neuloin yhen hartiahuivin nukelle, mut en ole näköjään ottanu siitä kuvaa. Kokeilin yhtä lankaa, mut se osottautu niin ikäväks neuloa, etten halunnukkaa tehä siitä Lacy Bactusta, joten siitä tuli sit Barbiekokonen hartiahuivi. Se oli joku Novitan Havaji tai jotai.

Nii, siitä pyromaanista. Mie käin eilisiltana leikkimässä pyromaania tuolla takapihalla, tuli poltettua taas noita turhia pahveja, yms kartonkipakkauksia pois. Meni siinä nippu vanhoja maksettuja laskujaki. Kai ne uskaltaa jo polttaa kun ne on 11 vuotta vanhoja, hittojako noita enää nurkissa säilyttelemää.

Tälläsen rovion mie sain aikaan.

Mussukka käi kylässä tuossa illalla ja voi sitä pikkumehen riemua kun on oppinut nousemaan pystyyn ja käveli puita myöten jonkun matkaa, ohittipa viel matkalla esteenki ihan näppärästi. Ja kontataan. Mein Mosse katteli vähän luimistellen että ensin vei hänen pallon ja söi sen, sitten lähti hirveetä kyytiä tulemaan kohti nauraa mekastaen. Mosselle se oli liikaa ja pyyhkäs kirjahyllyn läpi piiloon. Huomasin juu, että miun kirjahyllyssä on kissan mentävä aukko. Miun piti avohylly laittaa olkkariin poikittain, että saan noi kaikki tarviimani koulukirjat näppärästi esille, ettei niitä tarvi kaivaa pöydän alta kontaten, tai sohvan takaa. Mie kun en oikeen voi polvillani olla, tuo nivelrikko ei anna, enkä meinaa tuonne pöydän alle muutenkaan mahtuu.

PLEASE KEEP HER GOING

Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille.  
Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin.  
Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!