Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille, Isoäideille ja sellaiseksi aikoville

Sain isältä tuos yks päivä ikivanhan laatikkokameran. Oli kuulema hänen vanha kameransa, oli ollut vaan tädillään liki 50 vuotta lainassa. Nyt oli täti sit päättänyt, ettei enää tarvi sitä, nyt hää on jo kuvasa ottanu. Pitkä on kyl ollu laina-aika. Putsailin linssejä ja etin netistä, ei tuolla juurikaan arvoa ole, joku möi ebayssa vaille 25€. Laitan sen tuon vanhan kahvimyllyn viereen, minkä joskus toin mökiltä ja putsasin sen noesta ja maalista. Hyviä ja teräviä kuvia noilla aikanaan sai, nykysin ei taho enää saaha filmiä siihen. Tuohon menee vielä sellanen vanhanaikanen rullafilmi.




Huuto.netistä löysin taas kivoja eväitä


Kakkupalat laatikossa

Suklaatuutteja

Hampurilaisia

päärynätuutteja

ämpäri ja kaktus

porkkanoita

lauantaimakkara tykötarpeineen

tähtitorttuja

lihapullaspagettiannos


lumikelloja takapihalla

Ja tietenkin se suurin aarre

Kukahan lahjottas miulle vuorokauteen lisää tunteja?

Kumma juttu kun tietää et pitäs lukee hissan ja enkun kokeisiin, ni sitä keksii vaik mitä muuta hääräämistä. Eilisen iltaa ja tän päivää on menny ratkoessa solmioita.

Löysin tuolta Kontista mussukan kanssa hortoillessa yks päivä iiiiisoon kasan solmioita ja heti silmissäni näin mitä niistä tulee, Tai itse asias mie oon sitä suunnitellu jo pidemmän aikaa, mut en viiti maksaa noist kaulanaruista älyttömiä summia, etekää käytetyistä. Joten oon niitä sillon tällön jonkun kappaleen ostanu halvennuksella. Tietysti kaikki on erilaisia, mut jostain on pakko tinkiä, muute mie saan kerätä niit sata vuotta. Ajatushan lähti siitä kun löysin aika makeen oranssin ravatin ja halusin oranssin tantun. Joo,sen jälkeen ei oo näkyny ainootakaa oranssia ravattia, et jo heti kättelyssä piti antaa värin ja kuvion suhteen myöten.

Olivat tuunaustorilla 6 kpl 50 senttiä ja niitä oli iso laatikollinen. Mie tietysti kaappasin ne parhaiman näköset niput itelleni. Kassatyttöökin kiinnosti mitä mie teen 66 kpl ravatteja. Kerroin tekeväni niistä mekon. Itse asiassa materiaali on aika ihanteellinen sellaseen suikalemekkoon, tosin siihen tulee sit sauma 4 sentin välein. Mut kun takapuolen ympärille tarttee enemmin kangasta kun sen kadonneen vyötärön ympärille, ni ovat jo valmiiks muotoon leikattuja.
Ratkoin siis niit takasaumoja auki, ensin tosin piti lajitella ne silkkiset erikseen, Eihän niitä nyt toki voi polyesterin kanssa samaan tanttuun laittaa. Miul on nyt kaikkiaan 90 ravattia tuohon hommaan, jopa silkkisiäki taitaa olla sen verra et ympärysmitta tulis. Ja tietysti ottaa ne sisuskalut pois välistä, muuten niistä tulee tosi paksuja, eikä taitas mennä ees ompelukoneesta läpi. Nyt ois sit iso laatikollinen sisuskalujaki jos innostun vaik niistäki tekee jotai.

Yhen oranssin Ikean aaltopullonki löysin, mut se ei enää mahu tonne keittiän ikkunan väliin. Se on nyt niitä maljakoita täynnä kaikkiaan meni 29 kpl sinne niitä. Ois varmaan menny se 30 niiku alun perin mittasin, mut kun se 4x4 rima mikä on niitten alla jäi vähän liian lyhveks, Kyl mie ihan oikeesti mittasin viiteen kertaan sen ikkunan ja sain 125cm mittaa. Kun laitoin sen riman sinne ikkunoitten väliin, ni jostain syystä ikkuna oliki kasvanu 5 senttii pokasta pokaan. Kannattasko mitata alun perin pokan koko eikä lasin kokoa? Nyt niit pulloja on sit 31 kaikkiaan. Yhen kirkkaan otin pois, lun tyttö löys miulle kolme punasta mitä miul ei ollukkaa.

Mussukan villatakkiki on viel vaiheessa, muuten valmis, mut nepit puuttuu. Mut kun ne on sukeltanu johoki jemeksee. Mie ostin varta vasten sitä nuttua varten neppinauhaa mustaa sekä valkosta, mut nyt ku toi nuttu ois tos koneen takana, ni ne nauhat on kadonnu. Ja mie en periaatteessa eti mitään. Kun jotai ettii, ni kaikkee muuta löytyy, muttei sitä mitä kaivaa. Jahka mie kieheen.

Nyt piti hierasta oikeen silmiään, sutasta viimeset savut pois, kun lukasin sähköpostia. Vilkasen aina nuo roskapostitki ihan sen varalta et jos sinne joku ei roskapostiks luokiteltava eksyy, en toki viiti avata niitä.
Nyt silmään tarttu otsikko 6500€ sinun häitäsi varten, Eija Täh? Piti oikeen vilkasta kuka tuollasta tietoo levittelee. Ja kuka lupailee tuollasta rahasummaa, Täytyy olla vissii oikee kunnon salarakas, kun en itekkää tiiä olleeni menossa naimisiin, puhettakaan et ois jonkunlaista miehenkuvatusta kuvioissa. On se vaan niin salanen ettei ole itellä hajuakaan kuka sellanen vois olla.

Mut nyt se sit selvis miksei meil ole koskaa mitää hyvää kaapissa, jääkaapissaki on useimmiten vaan valo ja sekin sammuu ku laittaa oven kii. Vaik mie kuin selkä vääränä sitä sapuskaa kotiin raahaan. Sehän on se salarakas kuka kaikki käy hotkimassa napaansa. Ja se ketale viel sotkeeki täällä, jättää kaiken maailman roskapussit lattialle lojuksimaan, täyttää roskilla ja luetuilla lehillä eteisenki lattian. Veis ees ne mennessää tonne Töllönsuolle, miun auto kun voi jäähä kiinni sinne liejuun.

Pitää näköjää ihan alkaa vakoilee et kuka se oikeen on, laittasin laskun perään, enkä kyl ainakaa sen kaa naimisiin menis. Tollanen pelkuri kun ei uskalla ees näyttäytyy.

Tänään tajusin, on jo yli kolmannes vuodesta liki kulunut, eikä mitään järellistä ole saanu tehtyä. Tuntuu et on vaan työtä ja koulua, plaah. On jääny muutama juttuki postaamatta, ku ei muka ole koskaa aikaa.

Ostin tuos joku aika sit tuolta Jatan nukkekodin ruokia- blogistilta muutamia juttuja tytön nukketaloon. Suurimman osan näistä on tehny hänen tyttärensä ja mie ostin nää huuto.netin kautta Siis ihan oikeesti, kuin voi jollain olla noi näppärät sormet noita tehä? Miulla on ihan oikeesti kaks vasenta kättä, en ees näkis noi pieniä juttuja, saati sit saisin ne osumaan paikoillee et lopputulos näyttää hyvälle.















Ystävä Bom's Bakerystä sanokin, että työkaluina hyviä on hammastikku, nuppineula ja olikohan pinsetit. Tosin mie tarviisin tosi ison suurentavan suurennusklasinki, et näkisin mihin tulee mikäkin yksityiskohta tökittyä. Fimomassastahan nuokin eväät on tehty.

Mie olen ite ettiny isoja fimotankoja, sellasii likimain sentin halkasijaltaan, mut tahtovat olla vähän kiven alla. Tuo punanen sydän esim on n. ½  senttiä. Joo, tiiän, niitä sais ebaysta, mutten viitti pelkästää niitä lähtee paypalilla maksamaan. Pitäs saaha jengii kasaan, et kannattas tilata sieltä, nuo tangothan ei kuiteskaa hirveesti maksa. On vaan vähä vaarallista eksyy sellasille sivuille, ei niinkään etteikö ois turvalliset sivut, vaan et sielt löytää vaik mitä tarpeellista ja ihanaa hilpetööriä.

Mamman mussukka täytti vuoden 13.4. Näin komee ja cool tyyppi sieltä sit paljastu. Oli isotäti tuonu noi arskat ja oli Leevi kuulema ollu ihan polleena niitä pitämässä.

Tuli tuos väännettyä pari töppöstä kun tyttö haluaa kakun päälle. Mamman mussukka täyttää vuoden tällä viikolla ja isänsä täytti 6. päivä joten pitävät yhteiset pippalot.

Itse asiassa nuo pikkutöpöt, groksimallilla tuli tehtyy jo ajat sit, nyt vaan maalasin niitä. Ei tullut mitekää kaunista jälkee jauhemaisilla elintarvikeväreillä minkä sotkin veteen. Ekana koitin kuivalla värillä mut tuli niin ikävän harmaa, et se ei ollut yhtään herkullisen näkönen. Tuos oikeessa kulmassa näkyy se harmahtava väri.  Muutama sinivuokkonen vierelle. Itse asiassa toinen noista popoista on miun siskon tekemä ja toinen miun, muistaakseni kokeiltiin MMF massasta. Massa oli jo vähä kovettunutta, eikä taipunu kunnolla kuosiinsa.

 

Nää toiset piti sit tehä isukille. noista puuttuu viel kuvan ottohetkellä kultamaalilla maalatut "remmit" jotka bootseissa on. Miulla kun ei ollut sellasta maalia, niin sisko maalas ne. Massana musta marsipaani. Voi että oli ihan toista työstää massaa mikä oli pehmeetä ja taipusaa, ei tarvinnu edes tomusokeria kaulintaan. Kaulin tosin kelmun välissä kun ajattelin säästyä kaulimen pesulta. Bootsin jalkaosat tuotti tosin vähän päänvaivaa kun niistä meinas väkisin tulla sellaset Hessu Hopo versiot. Varren sisään laitoin rullalle lyijykynän päälle moninkertasen kelmun, etteivät menneet umpeen. Sit laitoin kaappiin kuivamaan muutamaks päiväks, jonka jälkee poistin muovisyttyrät. Tuo kuvahan on otettu just kun olin nuo tehny, et ovat viel ihan kosteita ja siks kiiltävät eri tavalla. En vaan tajunnu ottaa kuvaa sit kun ne remmit oli maalattu.

Tuli sit torjantaina keitettyy se pinaattisoppa töissä salaisine ainesosineen. Voihan vitsi miten helpolla sai kattilan puhtaaks, kun tyhjensin sen heti välittömästi kun sain sen toisen rakennuksen ruoan ulos, enkä jättänyt loppusoppaa muhimaan pariks tunniks, vaan työnsin sen pakissa uuniin lämmittelemään. Hetken aikaa kattila oli harjapesussa, siis kattila hoiti ite pesunsa, ja kun kaasin kaikki 200 litraa vettä pois, niin ei tarvinnut kyl teräsvillaa näyttää, viimeset sopan rippeet lähti ihan vesisuihkulla irti. Kyllä kannattaa lorauttaa joukkoon tilkkanen öljyä.

Nii mikä sopasta teki munattoman oli et koko talossa ei ollut yhen ainoota kananmunaa, ei vaan yksinkertasesti saanut mistään, kai ne kanat on menneet umpeen. Emäntä oli yhen päivän metsästäny niitä ihan monesta paikasta ja kaikkialta oli loppu. En oo koko kahen viikon aikana tuolla koululla nähny ensimmäistäkää munan näköstä.

Mie olen aina inhonnu keitettyä kananmunaa etenkin pinaattikeitossa. Aikanaan kun ite oli koulussa ne keittolan tätsyt tökkäs aina sen kokonaisen, onneks kuoritun, kikkelin sinne soppalautaselle lillumaan, vaik kuin pyysit et anna mielummi tarjottimelle erikseen. Ei ku soppaan. Sit yritä pyöreellä lusikalla metsästää sitä sieltä liukkaasta sopasta, useimmiten se sit otti vauhtia ja lens johonki huitsin nevadaan sotkien ainakin vastapäisen kaverin rinnukset vihreillä roiskeilla. Ja kaveri kiitteli vuolaasti. Sikskään mie en syö keitettyjä munia, mut myös siks et sit puol päivää tulee munan makusia röyhyjä ja maha ei niistä tykkää. Ja mie tiiän et kun alkaa putkesta tulla rikinmakusia röyhyjä ni parin tunnin sisään iskee mahatauti ja yrjö lentää.

No nytpä kun sitä soppaa siinä kattilan vierellä hämmenteli ja maisteli, ni tuli ihan sellanen mielleyhtymä, et kul se sitä munaa kaipaa. Siis mie, joka en niitä vapaaehtosesti ees syö. Kaipa se oli joku psykologinen mieliteko. Kun sen vapaaehtosesti jättää, sitä ei taho, mut kun tietää ettei ole ees mahollista saaha, ni sit tekee mieli. Oonkohan mie vähän munan puutteessa?

 

Täältä löytyy kirppariblogi, poiketkaa ostoksilla

 

http://hellunturhakkeet.vuodatus.net

Onpa täs taas tullu taukoo pidettyä tästä bloggaamisesta, mut kun ei iltasin taho jaksaa. Aamulla kun lähtee ennen sianpieremää töihin ja illat on koulussa, ni se pari tuntia minkä ehtii kotona olla ennen höyhensaaria menee muissa kuvioissa. Ja kyl se näkyy myös noissa arvosanoissa. Nyt on reputettu 4 kurssia pienessä ajassa, kun aikasempia oli kaks ja nekin molemmat matikasta. Nyt miul on reput lisäks ruotsista, venäjästä ja enkusta ja kolmannesta matikan kurssista. Pakko on jotai uusia jos meinaan saaha sen tokarin joskus. Ei oo jaksanu enää panostaa niihin. Kyl se on myönnettävä et on liian rankkaa käydä töis ja koulus samanaikasesti. Pitää keskittyy oikeesti vaan toiseen, mut kun noit töitäki ois vähä tehtävä et sais muutaki ku kelan peruspäivärahan.

Siihehä tääki postaus liittyy. Oon viime maanantaista alkaen ollu yhellä koululla hommissa. Tosin työkaveri meinas maanantai-aamuna saaha paskahalvauksen, kun mie pöllähdin keittiölle. Hää oli ite tullu just parin viikon vapailta osa-aikaeläkeviikoilta ja mie tuun sijaistamaan. Ensimmäiseks hää tuumas miulle et nii siehän keität sit ruoan, ja mie tietysti hölmönä tuumasin:" Ai keitän vai. " Meni kaverilla pasmat sekasi. Meni ne kyl hetkeks miullaki. No itse asiassa mie olin asennoitunu et menen ruokapalvelutyöntekijäks, eli olen tiskissä ja salissa yms. Ei siinä mitää, mie vaan tuumasin et jos vähän opastat talon tapoja, ni kyl mie keitän, ei ole ongelma. Osaan kyl lukee ohjeita ja yhistää ainekset, osaan jopa käyttää uuneja ja kattiloita. Vaikkakin siitä kun olin ite koulussa kokin papereita lukemassa tulee 20 vuotta nyt alkukesästä. Pikkusen on systeemit muuttunu ja koneellistunu. Ei ole enää kuorpäälisiä potoaatteja, eikä niitä enää keittiöillä kuorita, lihatki monesti tulee valmiiks kypsennettyinä ja valmiina, ei huoli muuta ku lämmittää. Muussi oli tosin aika rankka nostella sielt kattilasta veke, sit kun oli vaan 120 kg, varmaan jotain 150 litraa. Pikkusen huus olkanivel hallelujaa vaik vaihoin välillä kättäkin ja mätin vasurilla.

On täs vajaan kahen viikon aikan ruokittu päivittäin yli 400 henkee, kaikki on saaneet syödäkseen ja kaikki on jääneet henkiinki. Vähän mie olen kova jätkä. On tehty sen lisäks viel välipalasopat ja aamusin päiväkodille puurooki. Ja teiniki on jääny henkii ja on ollu joka päivä syömässä. Nii ja dieetitkin olen siinä sivussa keittäny. Jos joku viel epäilee miun keittotaitoja, ni voin todistaa muuta.

Tänään oli kuvioissa uunilohi pääsiäisateriana ja jälkkärinä pashavaahto. Siis oikeesti mie tein sitä vaahtoa varmaan 500 hengelle ja alko uhkaavasti jo tekovaihees näyttää ettei taatusti riitä. Vakkari kokki oli väittäny et sitä jää yliki, ja emäntä sen mukasesti oli tavarat tilannu. Tosin edellinen rahka oli luumurahkaa ja sitä oli jääny. Kylmiöstä kommellusten jälkeen löyty viel 10 l vispikermaa minkä vatkasin joukkoon. Nii ja osa lens ikkunaa kannen raosta kun piti laittaa kattilan sekottaja täysille kierroksille. Löyty sitä kermaa miun myssystäki. En mie kyl tunnusta sukeltaneeni siihen kattilaa pää eeltä, mut taisin pyyhkästä kannesta.

Siis niin tarkkaan se vaahto meni et meille kolmelle ihmiselle jäi kahville 1 dl kauhallinen jaettavaks. Hyvä ettei viimoset nuollu kulhoaki, siis oppilaista. Salinhoitaja tuumaskii et hänestä tuntu et hää ei ehtiny välillä tehä mitään muuta kun kantaa sitä lohta ja vaahtoa linjastoon ja mie sitä mukaa sitä paistoin lisää, siis sitä lohta en vaahtoa.  Lisukekasvikset tosin täyty ennen viimest ruokavuoroo säveltää äkkii jotain kun sadalle ihmiselle jäi vaan muutama kauhallinen. Ei muuta kun babyporkkanoita ja maissia uuniin höyrykeitolle. Kyl on muute nero se joka on keksiny yhistelmäuunin. Aamul siin keitetää puuro ja päivällä keitetää höyryllä potut ja kiertoilmalla kalat.

Kun sain sen rahkan pois sielt kattilasta, ni ei muuta kun tilalle 70 litraa kiisseliä. Kaivelin pakastimesta säkillisen raparperia ja vadelmarouhetta. Ohjeen mukaan mittailin tarpeita ja voi vitsi miten hapokasta se raparperi oli. En muista kyl aikoihin törmänneeni noin kimpuroihin raparpereihin. Sokeria piti laittaa tuplat ennen kun alko naama pysyy ojennuksessa, salinhoitaja maisteli ja oli sitä mieltä et oikeen leukaperissä asti vetää. Miun piti sen kaiken maistelun jälkeen tosin käydä juomassa lasi piimää kun alko oikeen kunnolla korventaa ruokatorvessa.

Kyl nuo nykyset kattilat on sit näppäriä. Mie mietin sen kiisselin jäähyttämistä et mihin sen laitan ja sit tulin siihen tulokseen et miepä jäähytän sen kattilassa jäähytystoiminnolla. Vaan pari nappulan painallusta ja johan jäähty varmaan 20 minuutissa kiehuva soppa +16 asteeseen. Mieki tahon tollasen kattilan. Tosin se vois olla hiukan pienempi, mie luulen ettei kotona tarvi 200 litrasta pataa kovinkaa usein. Mut voishan sitä pitää muina aikoina vaik kylpypaljuna.

Löysin mie sielt kattilasta kokin kitarisatki. Oli jääny maizena hiukan paakkuun ja sellasia punasia läpinäkyviä höllyviä klönttejä oli mukana. Onneks olivat niin isoja et ne sai helposti pois sieltä napsittuu. Eikä niit ollu ku neljä neljäsosakananmunan kokosta. Jos ne syömään joutuu ei siihen kuole, mut on ne hieman ikäviä lautasella.

Nii, siitä et luulin meneväni ruokapalvelutyöntekijäks( ennen se oli keittiöapulainen) oli ihan omaa huolimattomuutta. Sain nimittäin pari viikkoo sit viestin missä pyydettiin yhelle vanhustentalolle kokiks yheks päiväks, siel oon ollu aikasemminki ja tiiän et se on kokkihomma. Samassa viestissä oli maininta myös tuosta koulusta, muttei siinä mistään ruokapalvelutyöntekijästä puhuttu, mie vaan luin niin. Ja tällä viikol piti olla vaan maanantai, mut olenkin nyt viel huomisenki. Mie olen sanonu tolle miun työnantajalle et tekisin myös kokin hommia, ei miuta ole koulutettu tiskaamaan. Se ei vaan oo jostain syystä menny perille asti, mut jospa nyt tahti muuttus, nimittäi kokkeja on vaikeempi saaha, ruokapalvelutyöntekijöitä saa aina kun ei tarvi ottaa vastuuta. Sitä yllättävän moni ihminen pelkää, et jos jokin menee vikaan ja tulee sanomista, tai et myrkyttää kaikki. Vaikka kuin ois koulutusta ja kokemusta. Ja pätevyyttä.

Eihän sitä tiiä mitä toi parin viikon rupeama tuo tullessaan. Olinhan mie tosin viime keväänäkin kuukauden siel pikkukoululla, tein ruoat, salaatit, dieetit, tiskasin ja lisäks siivosin pari rakennusta, mut silti hommat loppu kesäks. Tosin tällä työnantajalla on huomattavan erilainen toimintatapa kun edellisellä, miehän vaihoin työnantajaa vuoden vaihteessa kun edellinen firma menetti nuo kilpailutukset tälle toiselle.

Huomenna sit pinaattisopan ja kinkku-kasvispaistoksen kimppuun. Mie jo etukäteen kauhistelen sitä kattilan pesua kun se soppa istuu reunalla ku paska junttilan tuvan seinässä. Pitänee ottaa salanen ase käyttöön, mitä ei kerrota kaikelle kansalle, ei ainakaan noille ruokalistojen suunnittelijoille. Nimittäin noihin maitopohjasiin pitkään kiehutettaviin soppiin ja puuroihin pätee ihan yksinkertasesti ruokaöljy. Toki se ottaa kiinni kattilaan senkin kanssa, mut on huomattavan paljon helpompi puhistaa. Ei sitä öljyä siel oikeesti tarvii olla ku pari desiä tuos 200 kattilas. Sitä ei ees kukaa huomaa. Ja aamulla sit heti kättelyssä munat kouraan ja hommiin.