Kissakuvahaasteena oli tällä kerralla rotukissa. Kai nää meiän molemmat on lyhytkarvaisia maatiaisia.

Mosse - kukkulan kuningas 6v

Mossen isä oli iso navettakissa Karvinen, emo aika siro Valma. Molemmat tietenkin punaisia, Valmassa tosin paljon valkoista. Mossella valkoista ei ole kun pikku laikku kaulassa sekä puolikas raita hännän päässä. Jopa sukat on beiget. Mosse on normaalia isompi, mutta tehty löysiin haalareihin, ottaa mistä tahansa kiinni niin aina on kourallinen löysää nahkaa. Silmät on keltaisen oranssit.

Tulee yleensä viheltämällä paikalle, jos ei ole jo muuten. Kun tulen autolla herra huutaa jo kauan aikaa närkästystään ennen kun saa edes moottorin sammumaan. Kuinka hänet on tapettu nälkään ja janoon ja hylätty yksin, väsyttää ja muutenkin ulkoilmaelämä ottaa pattiin.

Mosse pitää kovaa meteliä halutessaan jotain, kävelee perässä häntä pystyssä ja moukuu. Pihalla pitäisi ilman muuta olla mukana ja armoton mouruaminen jos jää sisälle ja huomaa miun olevan ulkona. Työnjohtaja viimeisen päälle, tosin en kyllä työmaalla kauaa kuuntelis pomon jatkuvaa natkutusta.

Mosse on sellanen nunnukka ja sillä on suuri sydän. Teini kiusaa välistä vaikka kuin paljon, niin toinen on tyytyväinen ja pörisee. Etenkin jos joku vähän rapsuttaa. Läppäri on Mossen kilpailija ja se yritetään pudottaa aina lattialle kun herra syliin haluaa. Pentuna se oli rakastunut lattiaharjaan. Aina kun harjaa käytti oli Mosse siellä mukana roikkumassa, enää se ei kiinnosta. Mossen lempipaikka on miun jalassa kiinni maaten. Yleensä tyynynä on kaukosäädin ja jos ei satu ohjelma telkkarista miellyttämään se painelee nappeja että kanava häipyy.

Mosse alkoi itse tuoda leluhiiriä ja niitä pitää heitellä kauan aikaa ja aina se palauttaa ne. Sitten kun alkaa kyllästyttää, niin tulee itse luo ja jättää hiiren muualle.

Mosse on reipas poika metsästämään hiiriä ja myyriä ja monta niitä onkin tänä vuonna jo portaille ilmestynytkin. Myös kukkapenkki on hyvä vessa. Naapuri sanoikin, että kävivät molemat yhdessä kaivamassa hänen kukkansa ylös. Siis Mosse ja Manta. Naapuri tiputteli kamferitippoja ympäriinsä ja jo alkoivat kukat pysyä juuret alaspäin maassa. Miulta on monesta ruukusta käyty istumassa kukat lyttyyn.

Manta - pikkuneiti Porvoolainen 6v

Pienikokoinen, grafiitinharmaa, tosin nykyisin näyttää auringossa melkoisen tummanruskealta. Tiukkaan pakattu kissa, pienen kokonsa takia luulisi sen olevan hyvinkin kevyt, mutta on yli 5 kiloinen. Aika omatoiminen, avaa ovet roikkumalla kahvassa. Ei mikään sylikissa jos ei itse halua. Sitten kun haluaa istuu hetken rapsutettavana ja lähtee pois. Inhottavat tuplakynnet, en edes yritä leikata niitä. Loukkaantuu hyvin herkästi ja myös osoittaa sen.

Manta tykkää nukkua miun sängyssä josko joku raaja tulis ulos peiton alta ja rapsuttais. Varpaat keskellä yötä on tosi kova juttu, mitä siitä että mie kutian jalkapohjasta. Innokas tulemaan rapsutettavaksi ja kehrää kovaäänisesti. Kuleksii pitkin kyliä, ja myös innokas hiirten pyydystäjä. Huutaa kovaan ääneen kun on saanut hiiren kiinni, olkoonkin että hiiri on suussa samalla ja tykkää tuoda ne sisälle asti leluiksi. Kehua pitää saaliista.