Taivaanrannan maalari

Väkertelyä sieltä ja täältä

2013-03-14T23:55:00+02:00

On tässä kaikenlaista säädetty, tuppaa vaa tuo koulunkäynti haittaamaan muuta elämää. (jaa mitä muuta elämää? Kun viimein kotiin pääsee torkkuu tietokoneen äärellä tunnin verran ja sit suurinpiirtein kömpii sänkyy.) Ja jostain syystä useimmiten nuo koulupäivät tahtoo venähtää, aamulla kun lähtee seiskan aikaan liikkeelle ni hyvä jos ysiin illalla ehtii kotiin.

Mistähän sitä taas alottas tän purkamisen. No joo, muutama joululahja tuli tekastua, sukat ja kauluri olikin jo tuolla aikasemmassa postauksessa. Kummitytölle ja mamman mussukalle tein tilkkupeitot. Mussukan peittoa en oo näköjään muistanu taaskaan kuvata. Näissä miun peitoissa on aina jokin juju, mikä tekee siitä henk.kohtasen. Tästäkin löytyy kummitytön nimi ja nurjalla puolella on ommeltu pien tasku, jossa voi pitää vaikka sitä rakasta unilelua tai vaikka nenäliinaa yms, mitä keksiikin. Tää kuva ei ole miun ottama, kun senkin unohin kuvata, sain tämän kummitytön äidiltä.

Syksyllä haluttiin tehä jotain näkyvää ja porukalla ommeltiin viikonlopun aikana 112 paria tumppuja, jotka lahjoitettiin marraskuun lopulla EKKS synnytysosastolla syntyneille vauvoille.

Tuosta löytyy 15 paria miun ompelemia tumppuja, myöhemmin tosin niitäkin tuli vielä 35 paria lisää ihan huomaamatta. Mie vaan istuin kattomassa telkkaria ja käsillä oli sakset, tumpun kaava ja kangastilkkuja. Äkkiä huomasin et oon leikannu ne 35 paria, oho, vähän lipsahti. Äkkiähän ne sitten saumurilla surautti kasaan. Kuvasta puuttuu muutama pari, jotka ompelin vielä kuvanoton jälkeen.

Joulukuun laneilla tein parit tumput tietämättä kelle ne on menossa. Kuva on tosi tärähtänyt.

Oranssit löysivät tiensä ystävän ensimmäisen lapsenlapsen joulupakettiin, laitoin pojan ystävän matkaan. Toiset jäivät vielä odottelemaan saajaansa. Niillekkin löytyi ottaja naamakirjan paikallisesta ompeluryhmästä, kun meillä oli yleisesti puhetta noista tumpuista, niin toinen harmitteli että näinkähän hää saa sellaset kun lapsi syntyy helmikuussa. Mie lupasin että ihan varmasti saat, vaikket sairaalasta ni miulla on yhet jemmassa.

Kävin ne viemässä tuossa parisen viikkoa sitten pikkaraisessa paketissa lapsen isälle. Oli just sillon vauva tissi suussa niin ei äitiä kehannut ovelle pakkasella juoksuttaa. Voi että äiti oli iloinen. Hän kertoi myöhemmin illalla että oli juuri sopivan väriset muuhun vaatetukseen. Hän ei voinut käsittää, että miten joku ihan tuollee liki tuntemattomalle ihmiselle sellasta tekee. Myö ollaan pari kertaa kirppariasioiden merkeissä tavattu, ja todennäkösesti hää on kulkenut miun kyydissä muutama vuos taaksepäin koulumatkojaan. Ainakin mie muistan hänet.

Mie sanoin, etten tuntenut niitä 58 muutakaan tumppujen saajaa. Nii, en laskenu väärin, tumppuja on tehty 61 paria, yhet tosin oli niin pikkaset, että kummitytön baby born sai ne. Tässä on loput 8 paria menossa EKKS osastolle G4, joka on lasten osasto. Sinne hoitajat toivoivat tumppuja sairaille pienille kun kuulivat tuosta meidän projektista. Ne merkattiin osastolle kuuluviks, jotta osaavat takaisin pesulasta.

Näitä tumppuja on menossa kuun vaihteessa sinne lisääkin samoin myssyjä, joita eräs äiti Imaralta kerännyt ja ommellutkin. Hän myös öaittoi keräyksen tuossa ennen joulua pystyyn jossa kerättiin tuonne synnytysosastolle vauvoille vaatteita, leluja, lakanoita ja vaikka mitä tarviketta. Jostain syystä toisilla vanhemmilla on paha tapa viedä mukanaan kotiin vaatteet, joissa vauva ensi kertaa puettuna tuodaan äidille. Siis kylmästi varastetaan sairaalan vaatteet.

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.578641855497819.143033.129753660386643&type=1 Tuolta löytyy juttua projektista, tosin taitaa vaatia kirjautumisen naamakirjaan.

Syksyiset lyhtykoisot keittiön ikkunan välissä Ikean mutkapulloissa. Harmi kun noita pulloja ei enää taho saaha muuta kun kirpparilta järkyttävään ylihintaan. Ja aina kun mie kuvittelen löytäneeni kaikki värit, näen jossain aivan uudenlaisen värin jota miulla ei vahingossakaan ole. Miusta on törkeetä et Ikea möi noita pulloja 0,50-0,99€ hintaan, niin kirpparilla kirkkaasta pullosta olen hurjimmillaan nähnyt pyydettävän 4€ kappaleelta. Hullu mie voin olla mutten hölmö.

Elokuussa vietettiin tytön häitä ja mussukalle piti puku tehä ohuesta villasekoitekankaasta Ottobren kaavoilla. Siis housut on sieltä, liivi on omalle pojalle aikanaan tehdyn liivin kaavalla tehty. Kallein osa tais olla liivisolki takatampissa, joka makso huikeat 2,50€ mokoma metallihela. Samaa kangasta on mamman viime kesäinen 1700-luvun hame ja liivi.

Mamma teki löydön kirpparilta, ihan ikioma Muumi-tietokone.

Mamma sai joululahjaks oman talon, tai siis ison laatikollisen mdf-levyn kappaleita. Viimein talo on kasassa, olikin vaan hiukan isompi kun olin ajatellu, tulostin ja tietokoneen monitori piti pöyältä pois siirtää ja sitteki tekee hiukan tiukkaa. Mussukka ehti tosin ensimmäiseks murjasta tuon sivurakennuksen takakaiteen irti kun ajeli autoilla tuos terassilla. Teini sit viimeisteli homman ja jyräs tuolin selkänojalla kaiteen irti kokonaan. Ei näköjää oo välii onks tuhontekijä alle 2v vai 16v, Ja mie ku tein hirveen homman et sain sen kaiteen siihen liimattua, siitä puuttu viel pari pikiriikkistä puutappia ja mie rakensin ne ihan ite vanupuikon varresta. Sitä kaidetta ei ollu ihan helppo saaha puristukseen, kun tuo sivurakennuksen takaseinä on kiinni terassin lattiassa, siis tasallaa.

Pitäähän talossa olla valotkin, joulun alennusmyynneistä löyty pari patterikäyttöstä valosarjaa mitkä on ku tehty tuonne. Alimpaan kerrokseenki ja sivurakennukseen on myös valot, mut pitää ens käyä ostamassa lisää pattereita, ne valosarjat löyty Ikeasta.

Kalusteet on liian pieniä, kun ovat Lundby-kokoa, tuossa talossa mittakaava on 1:12 ja Lundby on 1:16. Ainoostaan tuo keinutuoli ja kirjahylly on oikeen kokosia, mut pikkuhiljaa seki asia korjataa. Miul on kolme pussia Bilteman tikkuja, joista on tarkotus alkaa vääntää kalusteita. Jahka mie kieheen.

Toinen blogini

2012-12-29T18:11:01+02:00

Nukketaloaiheinen blogini löytyy osoitteesta http://kartanoelamaa.blogspot.fi/ siellä on tarkoitus vain noita nukketalojuttuja käsitellä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tämä blogi saa elää omaa elämäänsä, päivittelen silloin tällöin. En jaksa alkaa siirtämään näitä kaikkia kolmen vuoden juttuja tuonne toiseen blogiin, vielä vähemmin ettimään kaikkia kuvia takasin.

Vuos vaa vähenee

2012-12-26T23:01:01+02:00

Eipä oo tullu tänne enää pahemmin kirjotettua, ei vaan huvita, kun aina tökkii.

Ja tuon seurantasivun blogit on jymähtäny marraskuun 5. päivään, et ei oo ees uusia päivityksiä ollu keltää näkyvissä. Kyllä nää vuodatuksen uudistukset on sit niin viimosen päälle toimivia.

Olin mie työssäoppimisjaksollaki viimeset 10 viikkoa, tuol Fazerin makeistehtaalla. Miehän siis alotin syksyllä opinnot ammattikoulussa, ja miusta pitäs tulla kemian prosessinhoitaja kai joskus kolmen vuoden päästä. Tai siis kahen ja puolen, johan tätä on jo yks lukukaus menny. Nyt oon ollu toista viikkoo lomalla. Ens oli viime viikolla syysloma ja nyt on joululoma. Koulu ja se rankka paluu arkeen on eessä 2.1. Julma totuus, et pitää mennä takas niiten 15-17 vuotiaiden kans koulun penkille. Ennen mie oisin jääny suoraan töihin. Lukioo mie suoritan tuossa koulun ohella, tarkotus ois kaksaritutkinto suorittaa. Tosin miun lukio on siinä vaiheessa, et yks ruotsi ja kaks enkkuu pakollisista on käymättä. Sit käyn äikän preppauksen enne ku alan kirjottaa. Et suht finaalissa siis. Aletaan kummitytön äitin kans käymää noit ruotsin ja enkun kuvioita läpi tässä kevättalvella oikee tosissaa, hää haluaa kirjottaa ne uusiks ja miun on ne kirjotettava kun en kirjota matikkaa.

Vähän oli koulukaverit kateellisia et miks mie pääsen pitkään harjotteluun, ja ne istu koulussa sen ajan. Mie tuumasin vaan et mie oon niin hyvä. Tosin joudun nyt ylimääräsenä tenttimään kaiken sen mitä ne on viimeset 10 viikkoa opiskelleet, joudun tekee raportin siitä harjottelusta, toiselle opettajalle selostuksen teränvaihdosta ja pesuista. Niillä saan yhen tai kaks kurssia kuitattua suoritetuiks. Yhelle pitää tehä selostus siitä mitä tapahtuu niille "hylsyille" mitä karkkilinjalta tulee, mikä menee uusiokäyttöön ja mikä biojätteeseen ja lintujen ruoaksi. Yhelle saan tehä selostuksen siitä millasia kuljettimia kohtasin tuolla työelämässä, mikä on missäkin järjestyksessä millkin linjalla.

Olinhan mie kolmella eri osastolla tuolla työssäoppimisjaksolla ja vaikka periaate on joka osaston vastaanotossa samanlalinen, niin poikkeuksiakin on. Yhellä tehtiin kaikki manuaalisesti, toisella juostiin kilpaa liukuhihnan kanssa ja kolmannella oli robotti joka hoiti homman. Mielenkiintosta, ja erilaista. Tosin sellanen päivä kun olin robottiosastolla jolloin oli paljon koeajoja oli tappavan tylsä. Kun valukoneella toisessa päässä nostetaan valmista tavaraa kässiteltäväks niin toinen pää valaa uutta massaa muotteihin. Eikä tavaraaa voi nostaa sillä aikaa kun valukonetta pestään, joten ei vastaanotossakaan ollut sitten mitään tekemistä. Kun ei kaikki mahu yhtaikaa pesemäänkään.

Kyllä tätä blogia on mietitty, et onko tässä enää mitään järkee pitää, onko miulla enää yhtään lukijaakaan. Oon kokeillu tuolla bloggerin puolella, mut ei sekään oikeen omalta tunnu. Tosin se blogi on tähän saakka ollut ihan nukkekotijuttuja ainoostaan, enkä oo ajatellu näitä sen kummemmin ees yhistellä kun ovat kuiteki nii eri juttuja. Saa nähä nyt.

Toi se joulupukki miulle talon joululahjaks, mutten oo sitä ees ehtiny laatikosta ulostaa, kun pitää sille kai ens raivata paikka. Pitää ens ottaa toi ikivanha pöytäkone pois tuosta selän takaa, kun en oo sitä varmaan kolmeen vuoteen ees avannu. Siinä ois pöytä, mut saako miun talo olla siinä sit rauhassa, siel joko asustaa pari kissaa tai Leevi käy sen uudellee sisustamassa, kun on sen verran matala pöytä. Saa nähä.

Miun piti kokeilla yhtä neulemallia, kun Novitan lehes oli tosi kiva liivi. Siis mie joka en osaa ees ohjeita lukee oon tehny ton kaulahuivin. Meni se huivina joo yhellä mallikerralla, mutta kun aloin tekee liiviks ni saikin vähän aikaa miettiä kuin yhistetään toinen samanlainen kuvio rinnalle.

Eikä liivilanka ees ole tuota samaa kun tuo huivi, tuo on jäännökset tuubihuivista jonka tein joululahjaks kummitytön siskolle. Kuvassa se on vaan prässäämättä, ja kun oikeen muistelen, ni en tainnu prässätä ees enne ku kietasin pakettii. Oho, pikkuvikoja. Tän ohje oli syksyllä Me-lehdessä.

Kummitytölle mie tein elämäni toiset villasukat, en muistanu kysyy et oliko ne sopivat.

Juu, eiköhän tässä tätä taas vähäks aikaa ollu.

Joulu meni jo joten toivotellaan vaan Hyvää Uutta Vuotta.

Nukkepannulappu

2012-11-03T21:26:01+02:00

Tuttavalla olisi haussa kyseisen pannulapun kasvot,tietääkö joku mistä niitä voisi saada? On joskus kauan sitten kai Sinooperissä ja ehkä Tiimarissa myyty, mutta nyt tuntuu olevan joka paikassa ei oota.

Tietysti jos joltakulta löytyis vielä ohjekin tähän, niin aina parempi, tosin tuota lappumalliakin on varmaan niin montakuin tekijääkin.

EKKS kolmas Sytomyssykampanja 1.9-31.12.2012

2012-09-01T00:38:01+03:00

EKKS Sytomyssykampanja 1.9-31.12.2012

Polkaistaan taas syksyn kunniaksi uusi myssykampanja käyntiin. Sairaalalla on niille jatkuvaa kysyntää. Jatketaan vuoden loppuun tätä kampanjaa. Kaikki porukalla mukaan.

Viimeiksi ainakin ommellut saumattomat trikoomyssyt nostivat päätään. Myssyn malli on vapaasti valittavissa, langan tulee olla pehmeää, kutittamatonta ja hiostamatonta. Ei ole vai yhtä tiettyä myssymallia, niihin löytyy netistä pilvin pimein ohjeita. Ei saa olla hankaavia saumoja. Luonnonkuidut on hyviä tähän tarkoitukseen. Bambu, puuvilla, silkki, maissi, myös villa ja akryyli käy kun ei kutita. 7 veljestä on liian karkeaa.

Myssyjä voit siis kutoa, virkata tai ommella. Jos keksit vielä jonkun tavan niitä tehdä, niin valinta on vapaa, kunhan ovat pehmeitä arkaan päähän. Myssyn koon voit tehdä mielesi mukaan, onhan päitäkin eri kokoisia.

Lähdetään kaikki taas suurella joukolla mukaan tähän kampanjaan, viimeiksikin ylititte kaikki odotukset.

1700-luvulle ja takasin

2012-08-18T20:11:01+03:00

Tulipa sitä viime viikolla tehtyä taas pikkanen sightseeng, vaan 1252km mittarissa keskiviikkoaamun ja maanantai-illan välissä. Mutta kyllä mie paljon ehinkin.

Aamulla startti 8.10 pihasta auto tolkuttoman täynnä kamaa. Ekan puolen tunnin ajon jälkeen pysähyin tankatakseni, ja huomatakseni, että eipä toimi mittarit. No en ois sitä bensaa niin kipeesti tarvinnukkaa. Olihan tankissa viel puolet jälellä, tankkaan sit matkalla.
Tirvassa oli tapansa mukaan iso ratsia vastaantulijoiden kaistalla, jossa vedettiin autoja sivuun. Siinä on hyvä paikka, iso levike johon saa rekatki näppärästi. No mie ajelin eteenpäin ja pysähyin sit Tirvan Ritoililla ottaa menovettä. Tais vissii vähän blondi olla taas liikenteessä kun ei osannu ottaa automaatista kuittia ennenku yks mies neuvo, kiitos vaan hänelle. Vähän jäi kyl rahastuksen maku, kun vessakäynnistä piti silti pulittaa rahaa vaikka otti tankin täytee. Hmph.

Jatkoin matkaa, enkä tapojeni mukaan nyt pysähtynyt Matkakeitalla Iitissä, vaan kurvailin kohti Lahtea. Yleesä miul on ne tietyt paikat mis pysähyn. Kävipä mielessä siellä asuva ystävä, ja rimpautin josko saisin kahvikaverin. Hän sanoi olevansa töissä, mutta aikeissa juuri lähteä lounalle ja neuvoi miulle paikan työpaikkansa läheltä missä treffataan. Mie joka tapauksessa ajan siitä hetken päästä sadan metrin päästä ohi, joten ei tuo isoa mutkaa tehnyt. Suuntana Pullapoikien kahvila. Reilu puolisen tuntia siinä kuulumisia vaihdeltiin, kun hänen piti palata takas työhönsä ja miun jatkaa matkaa. Kattelin kelloa, et kaks ja puol tuntia sit lähin kotoo ja nyt olen vast Hollolassa, ei oikee edisty.

Lahen jälkeen nokka kohti Tamperetta. Ja kukapa se siellä Lammilla tutulla levikkeellä miulle vinkkas kun ystävämme liikkuva poliisi. No ei ollu ainakaa ylinopeutta, ja sen tutkanki näin hetkee aikasemmi. Jostain syystä ne erottaa, kun kuskin ikkuna on rakosellaan ja tyyppi istuu kuskin paikalla. Heppu, joka miut pysäytti on muuten sattunu ennenki, meinasin jo kysästä et tuliko ikävä, mutten sit viittiny. Katto vaan rekisteriotteen ja ajokortin ja toivotteli hyvää matkaa. MIehän ajoin tuos kolmisen vuotta sit LP.n tutkaan pienellä ylinopeudella ( 80km/ h alueella nopeutta 84) ja antovat huomautuksen. Siitä asti miut aina sillon tällön noukitaan jonosta heiän toimestaan.

Matka jatku kohti Tamperetta ja seurailin Vaasan opasteita. Ikaalisissa oli pakko pitää vessatauko, ja kun vähän huoltsikalla tyyppi katteli et tuutko vaan vessaa ni ostin sit karkkipussin, ettei jää mitää hampaankoloo hälle.
Ylöjärvellä olen monasti ohi kulkeissani katellu et siinä on vahinkovakuutusyhtiön kauppa ja mieli on monesti tehny poiketa, mut yleesä oon liikkunu viikonloppusin, ettei se oo ollu auki. Se tulee aina nii yllättäen, etten osaa ennakoia sitä risteystä ja huomaan sen kaupan kohalla aina et oon menny ohi.

Jossain Parkanon ja Jalasjärven välillä alko kehtoittaa tolkuttomasti se ajaminen, ei ois enää millään viittiny. Nyt oli kyl musiikkiaki mukana, kun viimein sain autoon uudemman soittimen. Löysin Kärkkäiseltä adapterin millä sain vanhat auton piuhat sopimaa uuempaa soittimee. Tosin soitin piti jättää ulos reiästä, kun miun piti vähän väkivalloin entinen irrottaa. Ei miusta ainaskaa hyvää autoradiovarasta tule, ku puoltoista tuntii tappelin sitä vanhaa soitinta irti.

Pysähyin Juustoportilla Jalasjärvellä, käin kaupassa siinä ja sain uutta puhtia, kun ajattelin ettei enää ole pitkälti matkaa kokonaismäärään nähen, vaikka siitä tulee viel Orisbergiin matkaa lähes 70km, mis miul oli mökki. Jännäilin et ehinkö ennen viittä perille ja Orisbergin pihaan kurvasin 16.35 huomatakseni, ettei siel ole ristin sieluu ja kaik ovet lukos. Ihan kiva. Yritin soittaa pariin otteeseen sen numeroon, muttei kukaan vastannu. Just. Eikö ne ookkaa muistanu et mie tulen tänää. Olin saanu meiliin viestiä et porukka kokoontuu 18 vanhalle kirkolle Isoonkyröön kökkään, ja ajattelin lähtee sinne, kaipa mie vaik ystävän luo yöks pääsen. Ehin ajaa muutaman kilsan kun Orisbergin emäntä soitti et on jossai saares jonku porukan kans ja et miul on mökki 8 varattu ja avain oves. Ei muuta kun auto ympäri ja viemää tavarat sinne mökille.

Kannoin tavarat sisää ja kattelin mökin ympäristöö et iha mielettömästi mustikkaa ja isoo. No jos vaik huomen ehtis noukkii. Ois karhunpelätinki matkassa, minkä Leevi pisti päreiks. Siis uskomattomat voimat pienellä miehellä. Ikivanha peltinen marjanpoimuri, jos on se liikkuva luukku, ni jätkä sai sen irti. MIe sain kaksin käsin vääntää et sain sen luukun takas paikoillee.

Hyppäsin autoo ja ajelin kohti kirkkoa. Matkaa tulee liki 20km. Kattelin vähän aikaa et autoi kyl on, mut ei ihmisiä missää. Soitin ystävälle ja hää oli just työpaikallaa keittää kahvia kökkäsakille. Hää käski miun seistä sijoillani ja tulee ite kohta. Mie siin tallasin ees taas ja lueskelin taululta kirkon historiaa. Yks nainen tuli kysyy et onko miulta jotai hukas, vai ootanko jotai. Mie sanoin et miun käskettii pysyy paikoillani.

Ystävä saapui sisarensa kans ja keräilimme hanskoja sun muita tarvittavia tykötarpeita, mis hitos on miun rukkaset? Tää vuodatus päätti just nyt taas alkaa kenkkuilee ja hävitti tästä pätkän pois. Mitähän mie äsken oikee kirjotin.

Nii, alussa oli maa, suuri ja avara, tilanne näytti ens vilkasulta tälläseltä

Vaan muutama hassu laudankappale, noistako pitäs oikeesti rakentaa yli 150 kojua? Camoon. No eipä siin mitää. Marssittii hanhenmarssia peräkanaa alueelle ja ryhdyttii töihi. Ens leviteltii kojujen rungot suurin piirtei niille tuleville sijoillee. Sit joku keksi miut huutaa pöngäks, sitähän täs ei oo viel aikasemmi tehtykää, vaik miekii oon monee taipunu. Pari tyyppii piteli runkoja pystys ja pari löi lautoja väliin, et ne kans pysys kasassa. Piti yhen miehen päästä huomauttaa miulle et miun pitämä runko on vinos ja sen piti saaha pari senttii sitä oikasta. Olkoo, tulipa toiselle hyvä mieli ku en räpättäny takas. Toiset vaan irvisteli et sen piti päästä pätemää. Suotakoon se hänelle, ei se oo miulta pois. Saatiin kuiteki kaikki kojut siihen mallii kasaa, et kaikki laudotukset ja pöytälevyt oli paikoillaa. Ja möngittii kahville. Kyllä oli maaliman hyvää nisua joku tehny, en päässy perille et kuka se oli, on kyl epäilys et kuka se oli.

Sovittiin Johannan kanssa et mie tuun seuraavana päivänä eli torstain hänen luokse joskus puolen päivän korvilla tekee sotilaille sapuskaa ja katotaan mitä sit tehään. Ehkä keitetään saippuaaki. No aamulla tuli viestiä, ettei hän ehi kotiinsa ennen puolta päivää, mutta silti voin tulla heille. Ehin just pihaan kun Johanna tuli parvekkeelle ja hihkas sisälle. Jätin oman autoni hänen pihaansa ja lähettiin kattelee telttapaikkoja markkina-alueelle. Niitä mittailtiin hyvän aikaa ja pojat löi tappeja maahan kiinni. Niitattiin pöytiin myyjien nimilaput, ja moneen otteeseen oltiin jo lähössä sopan keittoon kun aina joku lennätti häntä johonkin suuntaan. Mittarin mukaan mie tallasin yli 5 kilometria siel ees taas. Kolmen jälkee viimein päästii kauppaan asti ostamaa soppatarpeet. Ja itelle pitsat, et jaksetaa.

Mentii heille ja mie siin tuumasin et anna miulle kuorimaveitti, ni alotan joutessani potoatin kuorimisen, kun Johanna ruskistaa jauhelihat. Tosin siin käi sillee et puhelin rällätti koko ajan ja Johanna juos ees taas yläkerran ja alakerran väliä puhuen puhelimessa, mie kuorin 4 kg pottuja ja ruskistin lihat siin ohessa, heitin sekaa keittojuurekset ja kukkakaalit. Sit Johannaki ennätti paikalle kuorimaa sipulit. Oli muuten sellasii tsernobiilisipuleita, et molemmat itki vuolaasti. Ei meinannu enää potun kuorimisesta tulla mitää ku näkö sumeni. Piti käskopelolla yrittää pilkkoo niitä. Mut tulipa opeteltua kuorimaan sellasella liikkuvateräsellä kuorijalla mitä en oo ikinä osannu käyttää. Vähän mie oon kova jätkä. Enkä muuten ole käsin kuorinu tuollasta määrää potoaatteja kahteenkymmeneen vuoteen. Johanna mausto sopan ja äkkiäkös sitä uutta pottua keitetään, yhes hujaukses oli liki 20 litraa soppaa.

Mentiin takas kirkolle, nyt oli vuoros kattojen muovitukset ja säkkikankaiden laitto. Kyllä sai akkuporakoneet kyytiä. Jotain hyötyy on tästä pitkästä rungostakin, sai pressuista yllättävän hyvin kiinni ottalautojen päältä et toiset sai ne ruuvattua paikoilleen. Eikä tarttenu nousta ees seisomaan, vaik toiset suurinpiirtei joutu hyppimää et ylettäsvät. Tääl rajan pinnas ku on totuttu jättää pidempää kantoo.

Pois lähettiin joskus lähellä kymmentä, ystävän kans hänen asunnolleen. Pitihän siinä maailmaa parantaa likimain yhteen, tai vähän sen jälkeenki tai kello olla enne ku viimein lähin mökille. Olipa muuten paikoittain nii sakia sumu, et ei nähny ees ajovaloilla mitää, puhumattakaa pitkistä. Piti mennä korvakuulolta, minkä kuljetusalan ammattilainen kyl hallitsee. Yks kissa oli kytiksel tien pieles, aika metkan näköstä ku sumun seasta kaks nappia hehku ja tuijotti auton valois. Jätin auton suosiolla vähän kauemmas mökistä, kun just miun mökin kohalla oli sellanen potero et jos oisin siihe peruuttanu, ni aamulla lähteis ois pakoputki jääny siihe makaamaa. Ajattelin sillä samalla putkella päästä viel kotii asti. Ja kun en tienny et oliko niis miun takana olevis mökeis porukkaa, ni en voinu jättää kulkuväylällekkää autoo.

Perjantaina käin paikallises uimahallis sauvajuoksemas, tosin meinas tulla äitiä ikävä. Allas on pituudeltaa alle 17 metrii, joista mie pystyin käyttämää vajaata 12, kun altaan matala pää oli vaan 90cm syvä. Ei kastu miulla ees vesiraja siinä määrässä. 500 metrii jaksoin tahkota, sit alko paleltaa se verkkainen vauhti ja piti lähtee lämpösee suihkuu. Kyl siin lämpeni kun meni markkinapaikalle ja alko ees taas juoksentelemaan.Kannoin pulpettimet tietullia varten, sekä jakkarat. Ehin toisen kans kantaa koristesaavit leviällee, mis oli jos jonkinlaista horsmaa ja oksaa. Vein ison tonkan huussien luo käsienpesua varten. Yks ehotti et mie kantasin sangoilla sen täytee vettä.Siis oikeesti, se tonkka oli 60 litrane ja matkaa vesipisteelle aika tavalla. Enkä löytäny ku yhen ämpärin. Joo. Mie näppäränä likkana marssin liiterii ja otin kottikärryt ja 60 litrasen muovikorvon ja niitten kaa painelin kaivolle. Hullu mie voin olla mutten mie hölmö ole. Tosin en mie sitä korvoo yksin pystyny nostaa siihe tonkalle, mut oliha miul se ämpäri siin mil pystyin vajuuttaa nii et sain soikon nostettuu. Mikää ei oo nii viksu ku ihmine.

Myyjiä alko tulla koristelee kojujaa, eikä miul ollu siin oikee mitää tekemistä, aattelin sit lähtee syömää jotai. Matkalla tuli Johanna vastaa ja sovittii et menen huomenissa joskus ysin pintaan sinne passipaikalle. Kaupalla ohimennen näin ystävän, hän oli juuri menos somistamaan omaa kojuaan. Pari sanaa ohimennen vaihsettiin, sit hän jo juos tiehensä. Kummallista kun kaikki aina juoksee johonki tuhat rautaa tules.

Pääsin mökille ja huomasin, että kaffilarakennuksen ovi oli auki. Miul oli vieläki alkuviikon yöpymiset maksamatta enkä ollu matkustajakorttiakaa palauttanu. Ei vaan ollukkaa emäntä ite paikalla ja tää toinen ei oikeen tienny mitä myö oltiin sovittu näistä miun yöpymisistä. Hän soitti emännälle joka oli Seinäjoella tukussa. Emäntä alko kyselee miulta et miten mie mahun sinne kahen hengen mökkiin. Mie sanoin et on sitä seinää potkittu aika tavalla kun mökki on just sängyn mittanen. Hää ehotti, et jos mie meenki isompaan mökkiin alueen toiselle reunalle. Ja et saisin sen samaan hintaan kun pienemmänki, ni mahtusin paremmin. No miepä keräsin kamani kasaan ja muutin 4 hengen tupaan. Voi et oli hotua. ihan yksin 4 sänkyy käytös ja tilaa ympäril. Normisti se isompi mökki on kai vitosen kalliimpi, et ei siinä suurta eroo hinnas ole, mut kuvittelin et kylhä mie mahun pienempää ku olen yksin, edellisenä kesänä oli tuo mamman mussukka mukana sänkyineen ja tavaroineen.

Hetki ennen asiakkaita

Lauantaiaamu valkeni ja sonnustauvuin sotisopaani. Olin varta vasten tehny villakankaisen huivin, hameen ja liivin, olin hommannu helavyön mikä oli syntisen kallis. Kaksneuvosii en ottanu matkaa. Olin ostanu myös helaiset kaulakorun ja rannekkeen. Yks ihminen teki miulle tuohivirsutki. Ystävältä sain villakankaisen viitan ja säärystimet, jos sattuu olemaan siinä portilla kovinki kylmä. Siinä tietullin keruussa kun ei ollut minkäänlaista kojua suojana, niinku myyjillä oli. Ja äitiltä käin kähveltämäsä vanhan kahvisäkin, josta hää oli aikanaa tehny pyyheliinoja, mie tein siitä essun. Ei se haittaa et essun etumukses lukee jotai kahviin viittaavaa himmeesti. Tosin ei 1700-luvul viel ole Suomeen kahvia taidettu tuua, mut mitä se haittaa. On se ainaski sota-ajalta peräsi. Vanhempi ku mie.

Virsut oli muuten hyvät, mut märälle nurmelle ei niil voinu mennä, heti kastu sukat. Ois pitäny käsitellä ne sillo ku sain ne. Tekijä oli antanu ohjeen et ne pohjat pitää tervata kirkkotervalla ja kävellä ruumenissa. Ei tosin antanu niitä matkaa ku koulutoveri ne oli käyny hakemassa. Myöhemmi ku mie lähin tauolle vaihoin virsut crokseihi, ni pystyin menee kauemmaski kattoo myyjiä. Ei oikeeoppista, mut pakon sanelemaa. Lauantaina alko sitäpaitsi kolmen jälkee tulla ihan kaatamalla vettä, eihä miulle ees tuon viitan päälle mahtunu sadetakki. Mut hyvin piti villaviitta vettä, sisäpuoli oli ihan kuiva vaik sit vettä tuli aika rajusti. Mein oli pakko sulkee tietulli jo sillon kolmelta kun ihmiset katos kun maan nieleminä. Vähän aikaa siin kiertelin kojuja, mut sit lähin pois. Ystävä lupas ottaa viitän ja laittaa saunaan kuivamaan, kun sanoin etten saa sitä mitenkää mökissä kuivaks, taatusti ois ollu sunnuntaina märkä jo kokonaan. Käyn vaan ensin hakees auton lähemmä. Voip muute tulla vilu ohuessa harsopaidas.

Auto oli pitäny jättää yhelle pellolle, ja siel kun autot eestaas ajeli, ni oli aikamoista mutavelliä, mietin et pitää aika hissuksii sielt tulla pois, ettei toi matala auto jää kiinni. Hame oli savessa polvia myöte. Siel oli yks kökkämies raktorin kaa ilmeisesti just siks et jos myyjät jää kiinni autoillaa. Mut sain mie ihan hissuksii ajamalla sen auton sielt pois, ei passannu paljoo kaasuu painella ylimääräsii.

Sunnuntai valkeni kuivana ja lämpimänä. Ihmisiä virtas tasasena virtana, eikä mitään käsitystä siitä että kuin paljon sakkia tullista ja tullin ohi kulki. tuhansia ja taas tuhansia. Toiset luikki ohi tullin muka viattoman näkösenä, mut ei perään lähetty huutelee. Eikä oo käsitystä siitä mitä toisen tullipisteen kautta sakkia tuli. Sotaväkikin käi äkseeraamas ja ampuvat välil nii, et meinas huono mennä housuu.

Jipii, taas hävis pitkä pätkä kun tää vuodatus keksi heittää miut pihalle. Taian suosiolla jatkaa toisena päivänä.

Ravattitanttu

2012-06-28T18:14:01+03:00

Sain mie tän viimeinki melkee valmiiks, pientä hienosäätöä vaille. Oli tuo ite tanttu ommeltu jo varmaa pari kuukautta sit, mut ku en saanu aikaan kiinnittää siihen olkaimia ku hakaneuloilla. Pitää viel vähä muotolaskostaa, näyttää muute miun päällä kun oisin viimesilläni pieniin päin, vyö tekee saman asian. Pitää vaan ottaa siihen kaveri matkaan, toisen kun on huomattavasti helpompaa ottaa oikeista kohista sisälle hiukan, ite kun ei oikee tonne selkäse taakse taivu tökkimättä ittiää neulatyynyks.

Vinksillää tuo helma näyttää olevan, mut ei mikään kaikkein helpoin asia ole tuos mein eteises kuvata. Kokeilin ensi peilin kautta, mut tuli nii suttusia kuvia ja kun pitää seistä sit nii peilissä kiinne, ettei siitä mitää tullu. Eikä toi hengari ole ihan tasallaa.

Noi on kaikki ravatit silkkisiä, on Marja Kurkee ja vaik mitä risainii, purkasin sielt enste ne kaikki sisälmykset pois. Oisko ollu ihan vahingos kaks samanlaista, muute ovat erilaisia. Niitä meni vaan 32 kpl + tuo olkaimissa oleva kapia huivi. Ei ois välttämättä ihan niikää monta tarvinnu laittaa, mut ku innostuin ompelee noita toisiisa ni tuli vähä reilusti. Ja kun noi hirttoköydet ei ollu kaikki samas pitusia, ni tasasin alareunat samoille kohin ja yläreunat sit tasasin ja ompelin sinne kuminauhakujan. Ku iski vähä laiskuus. Oli miul tarkotuksena laittaa sellane yks tummanpunane ravatti siihe kiertää sitä reunaa mut saumuri tilttas eikä suostu enää muuta ku murisee julmasti.

Ja jos sattuu kyllästyttää joku kuosi ni sen voi tyrkätä vaik takappuolelle, ei huoli katella. Alkujaa miul oli haaveis saaha täysin oransseista ravateista kolttu, mut kuten kuvasta näkyy ei noita oransseja sit kertyny enempää vaik kui ettimällä etin. Yhen ainoon löysin sattumalta kirpparilta. Ja kun mie tuolt Kontista löysin ison kasan 6 kpl nippuja hintaan 50 senttii, ni en mie kauaa nikotellu. Tosin sellaset ruman väriset mie jätin sinne niiku pultsarin ruskeet.

Jahka mie saan aikaan, ni miul on toinen laatikollinen viel polyesterisiä ravattei oottaas. Se voi tapahtuu tänä kesänä tai sit jossai vaihees, jahks mie kieheen.

Raparperihilloa ja ompeluksia

2012-06-18T17:02:01+03:00

On taas aika vieriny ja mitää ei oo saanu aikaan.

No joo, olen mie pikkusen ommellu, ainaki yrittäny. Oma saumuri tosin sanoo vaan kovaäänisesti murrrrrr, eikä mitää muuta tapahu. Lainasin sit siskolta saumuria, kun jotenki toi trikoon ompelu on sillä huomattavasti helpompaa kun ompelukoneella.

Ompelin pari essua töihin, tuo tummanvihree kun sattuu olemaan tuo kaupungin väri, vähän on naputusta tullu miun sinisistä essuista. Enkä näköjään niistä sit kuvaa ottanu.

Tein mie Leeville paidan, mikä näyttää kyl tosi kaposelta, toivottavasti mahtuu päälle. Piti viel hassu sauma laittaa keskelle kun oli sellanen jatkettu palanen ja se ommel piti ottaa siitä pois välistä.

Tein mie bodynki. Ompelin ensi olkasaumat ja kaulusresorin. Kyl tuli siistiä saumaa, miun oma kone ei oo ikinä tehny noi nättiä jälkee. Sit oli hihojen vuoro. Hiha istu tosi nätisti paikallaa eikä ees vetäny mihikää suuntaa.Eikä sit mennykkää enää niiku Römssöössä. Prkl, se meniki väärälle puolelle. En viittiny leikata sitä hihaa pois vaan toineki hiha piti sit ommella väärinpäi. No enhä mie sit enää kattonu mitä mie tein kun surruuttelin sivusaumat kiinni. Jee. Nyt on sit saumat ulkopuolella. Nepit tulee vielä haaraan kun neppinauha sukeltaa jostain esille. Kyl Mamma osaa.

Tein mie housut ja kissapiponki. Noista puuttuu vielä käänteet. Pitää langottaa vaan saumuri uudelleen kun tuli joku myyttänä ja katkas langat. Housut on viel nurinpäi, vai pitäsköhän niistä nyt tarkotuksella jättää saumat ulospäi.

Mie oon täs viimesen kuukauden aikaan tehny varsinasta saitsaria ympäri maakuntaa. Olen käyny Imatralla, Virmutjoella, Ruokolahdella, Joutsenossa, Savitaipaleella, Lemillä, Taipalsaarella, Ylämaalla ja Nuijamaalla. Millon mitäkin kuskaamassa ees taas. Tähän aikaan vuodesta se on vaan vaarallista, kun lähes joka paikasta tarttuu myös jotai heiniä matkaan. Ja sit kun mie en ees kotona muista mitä mie olen saanu mistäkin. Tai muistan mie sen mitä oon mistäkin saanu, mut kun en enää kotona muista mitä ne oli ja kuin korkeita niistä tulee. Nyt miun kukkapenkis sit taas on matalat takana ja korkeet eessä. Noo, pikkuvikoja.

Yheltä kurssikaverilta sain lisäks ison sylyksen raparperia. Mie pilkoin ne ja keitin hilloks. Siinä vaiheessa kun sokeri piti lisättämän oli ihan kiva huomata et kaapista löyty tasan yks ainoo 400g ruokotomusokerilaatikko ja miul on kymmenen litraa hillopohjaa. Joo ihan kiva. Kauppa on menny kaks tuntii sit kiinni. Ehhehee. Normaalisti mie laitan sokeria 500g kilolle, nyt sit 400g 10 kiloo kohti, on joo suhteet kohillaan. Kyl oli niin tajuttoman kimpuraa hilloo, et naama oli rutussa monta päivää ja korventaa niin tolkuttomasti ruokatorvessa. Piti kirjottaa purkkien päälle et muista lisätä sokuria kun teet tästä jotai. Mie työnsin ne kuiteki pakkasee, maatukoot sinne.

Tein mie pari raparperipiirakkaakin kun sain samaselta ihmiseltä hyvän ohjeen. Mie en oo ikinä laittanu munaa piimäpiirakkaan, mut nyt piti sekin kokeilla. Sekin oli varsinainen projekti. Mie kuola valuen ootin et saan piirakkaa, piimääki ois ollu ja isoja munia . No eipä ole sit margariinia ja öljyäkin on niin vähän ettei se riitä mihikää. Voi rähmä. Harkitsin peiton alle hautautumista.

Hyvää Äitienpäivää

2012-05-13T01:18:01+03:00

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille, Isoäideille ja sellaiseksi aikoville

Aarteita

2012-04-27T01:06:01+03:00

Sain isältä tuos yks päivä ikivanhan laatikkokameran. Oli kuulema hänen vanha kameransa, oli ollut vaan tädillään liki 50 vuotta lainassa. Nyt oli täti sit päättänyt, ettei enää tarvi sitä, nyt hää on jo kuvasa ottanu. Pitkä on kyl ollu laina-aika. Putsailin linssejä ja etin netistä, ei tuolla juurikaan arvoa ole, joku möi ebayssa vaille 25€. Laitan sen tuon vanhan kahvimyllyn viereen, minkä joskus toin mökiltä ja putsasin sen noesta ja maalista. Hyviä ja teräviä kuvia noilla aikanaan sai, nykysin ei taho enää saaha filmiä siihen. Tuohon menee vielä sellanen vanhanaikanen rullafilmi.

Huuto.netistä löysin taas kivoja eväitä

Kakkupalat laatikossa

Suklaatuutteja

Hampurilaisia

päärynätuutteja

ämpäri ja kaktus

porkkanoita

lauantaimakkara tykötarpeineen

tähtitorttuja

lihapullaspagettiannos

lumikelloja takapihalla

Ja tietenkin se suurin aarre