Nyt on ollut pari upeaa aurinkoista päivää, mutta alkaa tuo pakkanen täällä itärajalla taas kiristyä siihen malliin että kun hetken käy pihalla alkaa henkeä salpaamaan. Äsken vilkaisin mittariin ja se oli laskussa nyt jo - 20. Vielä eilen pakkanen oli kymmenessä asteessa.

Tässä muutama kuva pihalta

    

Lintupöntön päällä on komea tonttuhattu. Siinä on talitintit käyneet muutaman viikon aikamoista skabaa, että kenen tupa tämä mahtaa ollakkaan. Parhaimillaan siitä kisasi neljä urosta.

Takapihan hankeen ei ole edes lapset menneet jälkiä tekemään, on sen verran paljon lunta. Ei riitä saappaassa varsi.

Näkymä ratapihalle. Raja-asema on suurinpiirtein tuon kuvan päivyrin kohdalla tuon pajukon takana. Jos sitä ei olisi, niin olisi suora näköyhteys. Venäjälle tästä on matkaa vajaa 2 km.

Oikealla olevan maston kohdilla on joskus 50 luvulla ollut mäkihyppytorni, niithän oli joka kylällä siihen aikaan.

Pari vuotta sitten kyläyhdistys rakensi tuollaisen virolaismallisen kiikun (tuo hirsipuun näköinen). Sitten joku neropatti keksi, että kun se on yksityisen yhdistyksen rakentama niin siinä pitää olla valvontaa kun sitä käytetään. Nyt se kiikku seisoo siinä ihan tyhjänpanttina ja kettingeillä lukittuina. Käyhän nuo paikalliset pöhheikköpohheemit siitä mellastamassa.

Nuo jouluiset kynttilälyhdytkin on säilyneet kaikki neljä tosi hyvin. En muista että olisin saanut niitä koskaan kuukautta säilymään. Pitääkin käydä virittämässä kynttilät tuonne pihalle vaikka sen kunniaksi että karhu on kääntänyt kylkeään ja talven selkä on taitettu.

Sain muuten tehtyä sen viimeisen sormen sinne könsikkääseen. Aikaa meni kymmenen minuuttia, päättelyyn vähän kauemmin. Ja niitä tehtiin siis kymmenen vuotta. Hyvä minä. Taputan itseäni olalle tap tap.