Tulipa sitä eilissä päivänä poikettua ohimennen Viipurissa. Vuokrattiin pikkubussi entiseltä työnantajalta, ja mie ajoin. En taas tosin muistanu et Mersussa pitää olla ihan omat ajokengät, siinä on polkimet tosi likellä toisiaan ja välistä tulikin paineltua kaasua ja jarrua samanaikaisesti. Ei nuo meikäläisen talvitöppöset oikeen meinannu mahtua. Nehän on vaan siro 44.

Joo. Aamusta 7 lähdettiin liikkeelle kun olin porukan kasannut kaupungista. Nuijamaa meni tullin osalta ihan hyvin ja päästiin Bruznitsnojeen (Juustila) tulliin. Siis venäjän sellaiseen. Passintarkastus meni ihan hyvin, vaikka alkuun matkatoimistossa epäilivät että kuin käy, kun mie olen ryhmäviisumissa, yleensä kuljettajalla on oma ja pitkä viisumi. Papereita sen 7 miljoonaa piti mukaan ottaa auton tullaukseen. 8 versiota täytin tulliselvityskaavaketta ennen kun kelpas, aina oli joku kohta väärin olevinaan. Ja virheitä ei saanut olla, ei muuta kun kirjoita uusiks. Puolentoista tunnin ajan mie niitä lippusia täytin ennen kun kelpas. Arrrrggghhh.

Koko ajan oli sanottu, että kaks tulliselvityspaperia riittää, loppujen lopuks ne paperit piti olla kahtena kappaleena, yhteensä siis 4. Voi vitsi, meinas tulla äitiä ikävä. Selkääki alko jo koskea siinä seistessä. No sain ne viimein tullia miellyttävään muotoon, ja hän neuvoi menemään vielä liikennetoimitsijan luo loput selvittämään.

Piti olla ajokortti, passi, ajopiirturin kiekko, auton rekisteriote, piirturin tarkastustodistus, kansainvälinen katsastustodistus, ryhmäviisumi, matkustajaluettelo ja maahantulokortit niitten tulliselvitusten lisäks. Sit alko ihmettely et missä on se piirturin tarkastuspäivämäärä. Voi taivas. Yritin selittää että on autossa kiinni. No sitten marssittiin toimitsijan perässä poikki rakennuksen kattomaan sitä autolle. Veivät miut jopa rakennuksen läpi alueelta missä ei saa muuten normaalimatkustajat olla. nähtyään tarkastustarran hän nosti puomin ylös ja tietysti ajoin siitä ulos, kun miuta käskettiin pysähtymään, yks matkustaja on vessassa. Jee. En onneks ehtiny ajaa kun sen verran eteenpäin, että takana tulijat pääsee ohittamaan.

Päästiin viimein Viipuriin asti ja suunnaksi otettiin ensimmäisenä tavaratalo Karusel. Sieltähän löytyi vaikka mitä, tosin suurin osa tavaroista siellä oli elintarvikkeita. Tapani mukaan sain taas koko reissusta otettua kaks kuvaa, vaikka kamera oli useammin kädessä. Niitäkään en voi laittaa, kun ovat otettu bussin sisältä ja siinä on vaan osa porukasta näkyvissä. Karuselissa vaihdettiin euroja rupliksi, sadalla egellä sai 4120 ruplaa. Ja joitan pennejä päälle se täti antoi, en edes kattonu tarkemmin. Juu, tiedän, ne on kopeekkoja, aivan sama mitä killinkejä.

Karusellissä alkoi yks täti-ihminen seurailemaan miuta ja ihan selkeesti se miuta kyttäs. Joka kerran kun mie pysähyin, sekin pysähty ja kun jatkoin matkaa se tätikin jatko ja tuijotteli miuta. Ehkä olin niin epäilyttävän näkönen, hypistelin tavaroita ja kuitenkaan miulla ei ollu ostoskärryjä ja aina välistä jotain tavaroita käsissäni kantelin. Se ei vaan tajunnu, että mie loisin kavereiden kärryssä. Välillä mie otin ja tuijotin sitä tätiä ihan suoraan kohti naamaa ja se oli kun ei ois ollu läsnä ollenkaa, seisoin vajaan metrin päässä siitä. Sitten kun päästiin sinne ruokaosastolle ja enemmin liikuttiin porukassa, se täti hävis johonkii, kai se tajus et on miun ostokset ihan reilusti esillä. Tuolla Venäjän puolella ne paljolti käyttää myymäläetsivinä tuollasia kansaan häviäviä ihmisiä, tavallisen työläisen näkösiä joihin kukaan ei kiinnitä huomiota.

Löysin mie jotakin kivaa sieltä.

Kynttilöitä, voi tosin olla että ei ihan turvallisia polttaa avoastiassa, niin paljon on hilettä päällä.

Sokerikko ja teekannu,aivan ihania. Teekannun alla on vielä kuppi josta sen teen voi juoda.

Kynttilätaloja, näistä vaan ei voi kävellä ohi. Saanpa ainakin kunnon kokoisen joulukylän pöydälle kasattua. Pari kylällistä noita jo on ja muutama linnan torni mitä on teinille tuotu Tallinnasta. Melkein kaikkiin saa kynttilän sisälle, tosin nuo pari kylää on sähkövaloilla. Kaikkea muuta ostettua ei voi näyttää, kun osa on menossa joululahjoiksi.

Joku saa joululahjaks tälläisen posliinisen kakkulautasen ja kakkulapion. Miusta aika sievä setti. Hys Hys.

Jatkojalostukseen on menossa nämä kasvo/käsipyyhkeet. Kummitytön äiti jalostaa näitä lisäämällä näihin kiinnitysrivat virkaten.

Kurssikaverit oli kuulema torstaina pyydelleet tuliaisia, ostin niille sitten tuollaset leikattavat vohvelilevyt. Levy on koko laatikon kokoinen. Miehän en ollu kurssilla keskiviikkona enkä torstaina kun tuli häly töihin. Olin pari päivää yhellä koululla, jossa piti ite tehä ruokakin kokonaan. Ja siivota kaks taloa.

Karusellissa alkoi tuntua siltä että on ihan kiljuva nälkä ja pakko saada jotai murua rinnan alle. Miusta ainaki tulee äkänen kun olen oikee nälkänen. Autossa sitten haukattiin kuka mitäkin, naiset ostivat pienen valkkaripullonki josta hörppivät, eikä kellee tullu tietenkää mielee ostaa mukeja sieltä. Mie niitä viel yhes vaihees pitelin kädessäni, siis kertakäyttösiä, mut sit ajattelin et jokaisella on kuiteski jotku omat putelit, ni en ottanu niitä sit.

Karusellista suunnattiin kauppatorille, johon jätin auton parkkiin. En edes huomannut, että oli kurssikaveri maksanu parkkimaksun, ennen kun hän jälkeen päin siitä mainitsi. Eihän summa ole kun 100 RUR, että silleen ei mikään iso maksu. Tuo on jännä homma kun Venäjällä ei ole naisia bussikuskeina, niin heti ensimmäisenä kaikki hönkäsivät tämän miehen kimppuun, kun istui miun vieressä edessä. Mie sain olla ihan rauhassa. Ja heti kun tultiin torille tällä pikkubussilla, niin nämä kaupustelijat oikeen hyökkäsivät auton luo kuka mitäkin tarjottelemaan. Ja ensimmäinen kysymys kun saatiin ovi auki: "Missä Hannu?"(Auton omistaja)Yleensä tämä kyseinen bussi on hänen henkilökohtainen ajokkinsa ja hän käy melkoisen useasti Viipurissa.

Päästiin sitten näistä kaupustelijoista eroon ja kauppahalliin. Yksi nainen halusi katsella pellavaliinoja, heillä kun on lakkiaiset itsenäisyyspäivän alla. Myö muut kateltiin sitten jotain muuta. Kyllä siellä saa ainakin suunsa makiaks, heti karkkimyyjät on maistattamassa herkkujaan. En tiiä, mie ainakin tykkään tuosta venäläisestä suklaasta, kun ei syö paljoa kerralla.

Siinä kateltiin tavaroita jos jonkinlaista, matkalta tarttui mukaan pari pientä ledilamppua, sellasta kämmeneen mahtuvaa, oikeen järkeviä ostoksia ajatellen että monessakin paikassa lamppua tarviis. Töissähän miulla aina oli pien lamppu työtakin taskussa, kun pimeessä katoksessa joutuu auton nesteitä sun muita kattelemaan. Ja tuossa omassa pihassakin kun laittaa auton töpseliin, katuvalot ei riitä siihen asti ja joutuu muutenki kumartumaan että näkee luukun alle ja saa kellon siirrettyä haluttuun aikaan.

Hallista tuli tehtyä herätysostoksiakin, vaikkei ollu aikomusta. Pysähyin kattelemaan yhen myyjän luo sukkia, joita olen monesti ostanu ja ne on osottautunu todella kestäviks ja hyviks. Ne vaan on sen verran lyhyt vartisia ettei talvella voi käyttää, kun ei kalsarin lahje pysy varren alla.

Sitten hän alkoi esittää sellaisia tunikamallisia paitoja, joo, malliltaan ihan kivoja, mutta kuviointi saa migreenin räjähtämään. Ei miun pää vaan kestä geometrisiä mustavalkoisia kuvioita, alkaa salamat sinkoilla silmissä, ja muutenkin. Mie en tykkää sellasista, vaikka silmissäni näinkin ihmisen jolle ne olis sattunu. Sitten kattelin ihan katonrajaan ja näin kivan mustan paidan. miehuustassa pitsikoriste ja hapsuja. Pyysin sitä näyttämään.( En mie yhtään ilkee ole, se oli varmaan kolmen metrin korkeudessa) Täti otti tyynesti kepin ja nosti sen alas. Meinas vaan pyörtyä kun aloin kyselemään isompaa kokoa. Nyt tämän paidan koko on 58, mutta ei suomalaisella mitoituksella ole kun hyvä jos 50-52. kattelin sitä ja mittailin päälleni. Täti sanoi hinnaksi vain 18€, ettei silleen paha. No saahan sen jollein annettua jos ei itelle sovi, tosin nuo siskotki on nii eri mallisia ja eikä tykkää samanlaisista ku mie, mut jollei. Tosin kotona sovitellessa tulin siihen tulokseen, että miun paita tää on ja just sattuva.

Jatkoin matkaa ja pysähyin yhen toisen myyjän luo. Silla oli aivan mielettömän ihana ja sulosen pehmee vauvahaalari. Hattukin mukana. Ajatelin sitä yhelle ihanalle pikkumiehelle. Otin varmuuden vuoks kuitenkin vähän isomman koon, kun nuo ei aina ihan paikkaansa pidä nuo venäläisten kokoluokitukset. Ja menee sitten vähän pidempään päälle.

Samalta myyjältä ostin myös syntisen näköset rintaliivit, hintaa niille tuli muutama euro. Mustalla pohjalla punaisia kukkia. Ja mustat alushousut. Niitä en tänne kuvana laita, on niin järkyttävän ison näköset. Mietin vaan kun se täti niitä esitteli, että meneeköhän vyötärö ihan kainaloihin asti. En oo viel kokeillu.

Pellavaisia kaitaliinojakin tuli muutama haalittua. Vihreä menee kummitädille, muista en ole vielä ihan varma. Punaisessa sama kuvio kuin vihreässä.

Karkkimelliä tuli aika paljon ostettua, marmelaadia ja konvehteja. Ja muutama pussi pikkulikoille, jossa oli tyttöaiheinen lelu matkassa.Ja kurssikaverille hys hys juttu.

Tavaratalo Severnajasta löysin lankakaupan. Tälle kerälle tuli hintaa n. 2,46€, että ei paha. Kerässä on 350g / 875m alpakkalankaa. Ensin pitelin kädessä punaista vastaavaa, mutta sitten vaihdoin keltaiseen ja nyt vähän harmittaa, olivat vielä tarjouksesakin, että vaikka olisi ottanut kaikki kerät. Oli pari eri sinisen sävyistä ja joku muu, mitä en enää muista minkä väristä se oli.

Jokaisella alkoi olla jo aika nälkä ja mentiin sitten olikohan Samos nimiseen kahvilaan. Ensin pyyhkäistiin pöytään istumaan, ja tarjoilija tuli häätämään meitä pois. Hän haki paikalle toisen tarjoilijan joka osasi suomea. Mie sanoinki siinä vaiheessa et jos meitä ei tänne huolita, niin mennää pois, mutta samassa se suomea taitava tarjoilija tuli paikalle ja osoitti meitä pöytiin istumaan.

Kahvilassa oli bussilastllinen muita suomalaisia syömässä, ja he olettivat meidän ilman muuta kuuluvan siihen sakkiin. Ensin meille tuotiin pöytään ruokailuvälineet ja kauheesti pyydeltiin anteeksi sekaannusta, ja tälläistä sattuu. Sitten vesikannu, jossa sitruunaviipaleita. Ei oltu saatu edes ruokalistaa, kun meidän pöytään miulle ja kurssikaverin tyttärelle tuotiin ruoka eteen. Vähän oltiin hämmästyneitä. Hetken päästä se suomea taitava tarjoilija tuli siihen ja alettiin selvittää, että ei olla tilattu edes mitään.

Hän nappasi ruoat pois meiän eestä ja taas selitettiin että tällästä sattuu. Kohtelias hän kyllä oli ja taas pyydeltiin anteeksi. No kuinka ollakkaan, meiltä vietiin se vesikannukin pois. Ei edes ehditty siitäkään ottaa ja jokaisella kurkku oli kuiva kun santapaperi. Toinen tarjoilija aina välistä pyörähti meiän pöydässä, kerran toi ruokalistat, kävi myöskin kysymässä mitä halutaan, muttei muistanut kysyä mitä tahdotaan juoda. Perunat ja muut lisukkeet oli erikseen tilattava listalta, ne eivät kuuluneet annokseen. Otettiin possunleikettä kantarellikastikkeella.

Saatiin ruokamme odottelun jälkeen, ja siinä vaiheessa yksi meidän pöydästä pyysi että saatasko vettä. Tarjoilija nappasi puolikkaan vesikannun naapuripöydästä ja hävis johokii. Kateltiin vähän silmät renkaina. Jaettiin ristillisesti se lämmin vesitilkka neljään lasiin. Ruoka oli muuten syötävää, mutta kantarellikastike oli aika tuimaa. Mie oisin ehkä laittanu hiukan enemmän makua siihen, mutten koskaan lisää suolaa enää pöydässä lautaselle. No joo. Ihan kohtuuhintasta se oli. Leike kastikkeineen maksoi 800 RUR ja ranskikset siihen 20, et euroissa koko aterian hinnaks tuli vähän vaille 4€. Eikä tullu ees maha kipeeks siitä kermakastikkeesta.