tulivat toissapäivänä niin helakan kirkkaan neon oranssissa kirjekuoressa, että tuon jos hävitän, niin olen oikeasti värisokea. Tällä kertaa saaliina oli vadelmanpunaista salkoruusua, siperianunikkoa ja kerrottua oopiumunikkoa. Sisukkaasti niitä vaan jaksan kokeilla, vaikka en ole entisiäkään saanut jostain syystä lähtemään kasvamaan. Siis unikoita, salkoruusun sain jopa minäkin menestymään loistavasti kompastelevan alun jälkeen.

Olin kylvänyt ne tuohon seinän viereen keväällä ja loppukesästä ihmettelin että miksi sieltä penkistä työntyy leskenlehtiä, ne ei kuulu kukkapenkkiin. Otin ja revin ne pois, samalla kirosin kaupan kukkasiemeniä että oli muuten tosi huonoja kun ei edes lähteneet kasvamaan. Olin jo mennä kauppaan kiukuttelemaan. Meni aikaa muutama kuukausi, sitten välähti. Nehän ovat kaksivuotisia, ensimmäisenä kesänä ei kuulukkaan tulla kun lehtiruusuke. No seuraavana kesänä en sitten uskaltanut nyppiä kukkapenkistä mitään, etten revi kukkia mukana, siellä on  rikkaruohotkin sulassa sovussa.

Keväällä tuli taas leskenlehtiä ja mietin ettei ne kyllä tasaisessa rivissä kasva, jätänpä siihen. Putkahti kukkavarsia muutama, ne mitkä on ensimmäisessä jutussa. Koko kesä äidin kanssa mietittiin ja pähkäiltiin että mitä ihmeen törpöttäjiä nuo oikein ovat ja plarattiin kukkakirjoja läpi eikä selvinnyt. Kunnes ensimmäiset hennot vaaleanpunaiset kukat aukesivat, siinä vaiheessa löysin kadonneet salkoruusuni. Sinä kesänä tosiaan ensimmäiseksi avautui tuo vaaleanpunainen, musta vasta myöhemmin, mutta viime kesänä musta kukki jo täyttä päätä kun vasta ensimmäiset vaaleanpunaiset heräsivät.

Nämä kuvat tällä konella ovat tosi vanhoja, mutta kun pääsen tuolle toiselle koneelle, niin siellä on viime kesäisiäkin jopa.

Tuollaisia palleroita on muutama sata kappaletta odottelemassa multaan pääsyä, nuo on viime kesän satoa, ja niissä on jopa ihka tuore kuvakin. Kuten kuvasta on havaittavissa ne ovat sitä kehumaani mustaa. Vaaleanpunainen teki vain kolme vartta ja kukki tosi niukasti, sitä ei hirveästi ole jakaa, mutta nopeimmat saavat nekin. Osan siemenistä laitoin samantien penkkiin takaisin, että saisin uusia alkuja.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin joka palleron sisällä on kolmisenkymmentä siementä, että kukkia olisi odotettavissa miljoonittain. Tietysti pallojen koko vaihtelee, toisissa on enemmän ja toisissa vähemmän siemeniä.

Nyt vain viestiä laittamaan ketä ne kiinnostavat, tietyti otan mielelläni vaihdossa vaikka muista siemenistä vaihdokkeja. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena ovat kärhöt, erilaiset salkoruusut ja kerrotut unikot. Sisukkaasti niitä unikkoja ja kärhöjä kokeilen, että kyllä ne vielä jonain päivänä minun kukkapenkissäni komeilevat. Itse asiassa, viime kesänä sain neljä honteloa kymmensenttistä unikonvartta kasvamaan, värinä oli kaunis tumma lila.Vähän olen ylpeä itsestäni. Hyvä minä.

Siemeniä tuli tosiaan kesällä kerättyä. Nyt on iso kasa odottamassa joutavia Mooseksenpalavapensasta, keltaisenoranssia orvokkia, kirjokiurunkukkaa, alppikärhöä, anilliininpunainen sormustinkukka teki mielettömän määrän siemenkotia. Niitä en edes viitsi alkaa purkamaan kun siemenet on tosi pieniä ja tarttuvat joka paikkaan ja niitä on yhdessä kodassa varmaan satoja. Helpompi jakaa kokonaisena siemenkotana.

Senkin tarina on vähän hassu. Siis sen sormustinkukan. Löysin muutama vuosi sitten mökiltä ikivanhan aloitetun siemenpussin, oisikohan kymmenkunta siementä sisällä. Parasta ennen päiväyskin oli mennyt jo ainakin 15 vuotta aikaisemmin umpeen. sanoin äidille ripottavani ne kallion juureen ja unohdettiin koko homma.

Kunnes toissa kesänä sieltä putkahti yksi kukkavana. Siellä se yksin omassa ylhäisyydessään törötti. Silloin ei vielä tajuttu siemeniä kerätä talteen. Viime kesänä oli jo kaksi kukkavanaa ja tarkemmin kun alettiin katsella, niin kivoja ruusukkeita oli joka puolella kukkapenkkiä. Että ei ne vanhat siemenet olleetkaan ihan menettäneet itämiskykyään. Kaivoin pari ruusuketta omaan pihaan, mutta toinen niistä mystisesti katosi, toinen oli vielä loppukesästä kukkapenkissä. Veiköhän myyrä, vaiko kaivoiko kissa sen ylös.