Jouluaattona töissä pakattiin lähteviä annosaterioita, ei meitä ollut kun vaan neljä paikalla. Mutta hauskaa oli silti. Kirvotti älyttömän hekotuskohtauksen jokaiselta kun työkaveri ykskantaan kiljas: Soittakaa poliisi, peruna pakeni paikalta perunan iloisesti pomppiessa pitkin lattiaa. Saatiin rikollinen myöhemmin kiinni. Rangaistuksena se työnnettiin bioastiaan. Siitäs sai. Kuka käski karkaamaan.

Miusta tuolla keittiössä on tosi hauskaa olla töissä, kun vaan sais olla enemmänkin. Vaikkakin mie olen ollu pääasiassa tiskissä, niin porukka on tosi hyvin ottanut vastaan, eikä tuossa talossa ole koskaan ollut sellasta mentaliteettia että kun olet VAAN varamies, niin älä edes puhu muiden kanssa, sellaseenkin on tullut törmättyä. Toisissa taloissa varamiesten pitää jopa lähteä pois kuulolta kun talon asioita viikkopalavereissa käsitellään, vaikkakin varamiehet joka tapauksessa joutuvat käsiteltävien asioitten kanssa tekemisiin. Tässä talossa jopa varamiehillä on palavereissä puheoikeus. Ja mikä parasta, heitä myös kuunnellaan ja asioille tehään jotain.

Oltiin sitten syömässä ja puhe kääntyi syttyruusuihin, kuinka mie olen niitä huvikseni tehnyt. Miullahan ei ole minkäänlaista tulisijaa tässä asunnossa, joten ei ole henk. koht käyttöä niille. Nytkin mukana oli karkkilaatikollinen kun äiti pyysi niitä ystävälleen viemiseksi. Kaikkihan innostuivat näkemään millasia ne on ja koko naislauma kuski mukaan lukien marssi miun perässä autolle niitä kattelemaan. Niillä pitävät aika hyvää hintaa tuolla naamakirjan kirppispuolella kun on tullut seurattua. Jopa 12-15€ huutelevat 5 kappaleesta jätettä!!. Ei se tietenkään hullu ole joka pyytää... Ei ole näköjään niitä tullut kuvailtua

Kyseessähän on kananmunakennosta revitty silppukasa joka pujoteltu ruusuksi ja on uitettu kynttilän steariinissa muutaman kerran. Se palaa muutaman minuutin ja puut syttyy hyvin, sanomalehti vaan tekee kauheesti tuhkaa ja palaa humahtaa heti pois. Täällä blogistaniassakin on niitä aina aika ajoin joissain blogeissa vilahdellut, ja jostain miekin olen idean ottanu, en muista enää kenellä sen olen ekan kerran nähnyt. Miulle luvattiin jopa säästää niitä suurtalouskennoja, missä on 30 munapaikkaa, niistä tulee itseasiassa melkosen sieviä pikkuruisia, nuo kotitalouspakkaukset on isommalla pohjalla. Kummitädillähän nuo on testattu moneen otteeseen toimiviks. Hääki oli alkuun et tavan kotkotusta ja aina valittaa ettei enää kunnon syttytuohia taho saaha. Sainpa sit houkuteltua kokeilemaan. Mie vaan sanoin et häviääkö siinä mitään muuta kun yhen tulitikun, kun uunia kuitenkin lämmittää, jos kokeilee. Voi sitä päivittelyn määrää, muisti varmaan puolelle kylälle kehua miten se Eija sitten osaa ja tietää tällaset asiat.

Käin mie aattona haudoillaki viemässä kynttilöitä. Sitä kun on nuo ihmiset ripoteltu ympäri hautausmaata, niin tuli siellä 1,5 km ristiin rastiin tallattua. Sukulaistädin haudalla miuta nauratti kynttilä. Miehän jään yleensä hetkeks seuraamaan että kynttilä oikeesti syttyy, eikä sammu heti kun selkäni käännän. Siinä tädin haudalla seurasin kun liekki hiipuu ja hiipuu, hetken päästä leimahti taas kunnolla palamaan hiipuakseen taas uudelleen. Se teki varmaan kymmenisen kertaa samoin ennen kun sammui lopulta. Sytytin uudelleen. Sammui. Taas sytytin. Sammui. Meinasin jo pitää tädille puhetta että älä nyt puhaltele siinä, siutahan tässä ajatellaan. Sitten alkoi liekki palaa kunnolla. Onneks en ajatellut kuitenkaan siinä vaiheessa viel ääneen, sekin miulta kyllä syntyy. Kaipa täti halus nukkua rauhassa pimeessä, oli puhaltanut muutki kynttilät haudaltaan sammuksiin. Tää kuva on siitä laatalta johon muualle haudattujen omaiset voi jättää kynttilänsä. Mahtava sihinä vaan käi kun lunta sateli ja tuo kynttilämeri oikeen lämmitti monen metrin päähän.

Nii joku vuos sit mie hoidin yhen kesän kummitädin miehen hautaa, häneltä itseltään kun oli selkä leikattu. Mie tuun töistä kesällä ja yhentoista jälkeen illalla vasta ehin kastelemaan kukat. Mie ihan ajatuksissani siinä ääneen hänelle jotain omia juttujani pupatin, kun tajusin et miltä se hiljasessa kesäyössä kuulostaa kun yks papattaa hautausmaalla. Onneks ei näkyny muita ihmisiä ihan lähellä.

Mie olin ostanu keväällä jostain halvennusmyynnistä muutaman raaskun daalian sinne, ajattelin että laitan sit kunnon kukat kun tulee oikeesti kesäkukat myyntii. Ja eihän ne ees kauaa kuki. Miusta daalia on aina ollu ruma ja mitäänsanomaton kukkanen, ei ees minkään näkönen. No meinasinpa sit mennä ja kaivaa ne pois sieltä kun on jo ihan mustaks menneet ja huonoja. Onneks en kuiteskaa ensi käyny uusia ostamassa, vaan menin sinne haudalle kukkalapion kanssa. Enpä ole eläissäni nähny nii komioita daalioita, varttakin oli tullu varmaa puol metriä ja ihan täydessä kukassa ja nuppuja täynnä. Miten niitä sieltä pois kaivat. Kannattaa jatkossaki käydä hautakukkia hoitamassa keskellä yötä pimeessä. Ja mokoma miekkonen vielä nipisti polvesta et älä vie miu koristuksia. Juu, en vie saat pitää.