Oli miulla tarkotuksena tässä viikonlopun aikaan mennä istuttamaan pottujakin isän serkun maalle, mutta huomasin eilen kummitädillä käydessäni, että hänen kellarissaan olleet siniset potunnappulat oli vielä ihan kovia eikä ituja missään. Eihän sellasia voi istuttaa. Nyt ne istuvat auton takapenkillä säkissä. Pitänee mennä hakemaan ne pois sieltä ja vähän levitellä että alkasivat itää.

Alkuperäinen ajatus oli, että tyhjennän lasten hiekkalaatikon vanhasta hiekasta. Kahteen otteeseen olen pyytänyt naapurin pikkupoikia keräämään lelunsa pois että pääsen sitä tyhjentämään. Ei ole moneen päivään mitään tapahtunut. Meinasin hiekat sekoittaa tuon savimaan kanssa, että saisin vähän ilmastoitua sitä. Ajattelin tuossa sitten, että olkoot lelut, en kysele enää niitten perään, mutta ei tarvi sitten enää huudella että missä ne on. Mie mätän laatikon tyhjäks, siinähän sitten miettivät. Isänsä on samanlainen nahjus, mitään se ei saa aikaseks, vaikka mitä puhuu.

Olin ajatellut tänään että saisin takapihan nurmikon ajettua. Ensin piti odotella naapuria, että tietäisi mistä saa otettua öljyt talven jälkeen ruohonleikkuriin.

Meinasin viedä pyykit ulos kun oli sopiva tuulikin tuohon telineelle. Tulin hakemaan pyykkejä ja huomasin yllätyksekseni että tulee kaatamalla vettä ja ukkonen paukkui pari tuntia tässä päällä. No eipä tarvinnut sitten ajaa nurmikkoakaan, kun en jaksa työntää leikkuria niin paljon että se märässä ruohossa johonkin liikkuis, puhumattakaan että kaikki märkä ruohosilppu jää tasan leikkuriin kiinni.

Tarkoituksena oli myöskin hakea peräkärrillä pari kuormaa multaa tuolta vähän matkan päästä, ihan luvan kanssa. Tosin ensin pitää se hiekalatikko tyhjentää. Olen moneen otteeseen teiniä pyytänyt pihalle hommiin tänään, ei kun vetää peittoa korville ja kuorsaa. Ei edes niin yksinkertasta asiaa saanut tehtyä kun pyysin kantamaan vanhat kukkaruukut kodinhoitohuoneesta pihalle. Pakkohan ne oli tyhjentää kun kissat on  koko talven käyttäneet niitä ruukkuja vessana. On niin hyvin lannotettua multaa, ettei siinä kyllä enää mikään kasva.

Oon mie sentään jotain saanut kuitenkin tehtyä. Olen pessyt kolme koneellista pyykkiä, istuttanut orvokintaimet amppeleihin, kannoin olkkarista lehtikaktukset ulos amppeleihin roikkumaan. Välillä yritin selvitellä noita miun siemeniä, mutta vettä tuli kaatamalla vaakatasossa ja meinasin kastua tuossa lipan alla.

Kaivelin komerosta kaikki exän vaatteet pois ja sain sinne tilalle työnnettyä kaikki talvitakit naulakosta, löysin muutaman amppelipadan  ja yllätys yllätys laatikollisen astioita. Tulin siihen tulokseen, että kun exän kuolemasta tulee jussina jo 5 vuotta, niin nyt saa sen kuteet häipyä huushollista. Ei ne kellee kelpaa, on takkia ja housua ja kaikenlaista toppaliiviä. Miulle ne on liian lyhyitä ja teini ei huoli. Kannan säkillisen roskiin kun torstaina on tyhjennyspäivä. En edes viiti pestä niitä ja kantaa kierrätykseen vaikka ehjiä ovatkin. Miks miun pitää.

Niin tuo astiahomma. Miulla noita astioita löytyy ympäri huushollia, kaikki uusia ja käyttämättömiä. Vielä omissa laatikoissaan. Kun on nytkin keittiössä jo kahen kämpän astiat, eikä niitäkään koskaan kaikkia käytetä. Miulta löytyy ympäri kämppää ainakin yhen talouden astiat. Niitä on olohuoneen senkki täynnä, on sohvan alla, useemmassa vaatekomerossa makkarissa ja vaikka missä. Kun iskee aina välistä tuo Sulovileniys.

Yleensä ostan jotain kun näen halvennuslappuja jossain kaupassa, siis noi astiat etenkin. Mukamas annan ne sitten jollekkin joksikin lahjaks kun näitä kaiken maailman kissanristiäisiä aina on. Ja lehmät lentää. Sitten kun on jonkun merkkipäivä, niin marssin kauppaan ja ostan jotain senhetkistä. Näkis vaan sen päivän kun muistasin ensin mennä omalle kaapille ennen kauppaan lähtöä. Nykysin sisko on jo oppinut sen että kun jotain tarviaa, soittaa ensin miulle että löytyskö.

Nyt on mentävä tekemään lapselle muussia.