Päätin hommata näille meiän pedoille matokuurin, kun Mossekin on laihtunut parissa kuukaudessa kilon. Miusta se on aika paljon 5 kilosella kissalla. Ostin apteekista Mirrix vet 3g oraalipastan molemmille.

Mantan sain ensin houkuteltua namipaloilla sohvalle viereen. Tulihan tuo viereenkin, kun tietää ettei saa sohvalla syödä. Hyvin maistui namit. Sain käännettyä kissan oikein päin ja ankkuroitua oman kylkeni ja pahvilaatikon väliin. Ensin tehtiin punkkitarkastus pannan alle. Eilen meinas tulla tappelu jo siitä punkista jonka löysin. Ja sitten mie mokoma iskin kiinni leukaperiin ja samantien ruiskun kurkkuun. Manta on oikeasti sellainen, että jos ei kunnolla pidä kiinni, niin se repii ja riuhtoo, jos vähänkin on huono ote. Ja ne inhottavat tuplakynnet vielä lisäksi.

Sain ruutattua osan ruiskun sisällöstä kun se pääsi kiemurtelemaan irti ja karkuun. Eiköhän tuo nyt majaile miun sängyn alla loukkaantuneena. Eikä muuten anneta lääkettä enää toista kertaa. Syö itte vaa.

Mosse oli helpompi tapaus. Annoin sillekkin namia sohvalla ja sen sai lukittua samalla tavalla tuohon väliin. Namipussi oli koko ajan vieressä ja se oli niin kiinnostava, että piti vahtia koko ajan. Sain ruiskullisen lääkettä laitettua Mosselle, vähän tuo nikotteli, mutten laskenut irti. Sitten namia oikeen urakalla, ja sai vielä ite kaivella pussista lisää. Nää namithan on Purina One Adult nappuloita, mutta kun ne saa sohvalla ja pikkuerissä, niin ovat suurta herkkua. Tiukan paikan tullen tavallinen kuivaruokakin menee, jos sen saa muualta kun kupista ja muualla kun keittiössä.

Nyt Mosse kuorsaa tuossa vieressä antaumuksella. Sillä on niin suuri sydän, että vaikka kuin kaltoin kohtelee, se nojailee vieressä ja pörisee. Ensin se teki miun kintusta ilmastoidun ja suurin piirtein ilme oli vähän ilkikurinen, ihan kun ois naureskellu, että siinä siulle siitä ruutasta. On se semmonen nunnukka.

Tää kuva on kyllä vähän vanhempi, mutta tuolta se just näyttää, ei pidetä vihaa.