Vuos vaa vähenee

Eipä oo tullu tänne enää pahemmin kirjotettua, ei vaan huvita, kun aina tökkii.

Ja tuon seurantasivun blogit on jymähtäny marraskuun 5. päivään, et ei oo ees uusia päivityksiä ollu keltää näkyvissä. Kyllä nää vuodatuksen uudistukset on sit niin viimosen päälle toimivia.

Olin mie työssäoppimisjaksollaki viimeset 10 viikkoa, tuol Fazerin makeistehtaalla. Miehän siis alotin syksyllä opinnot ammattikoulussa, ja miusta pitäs tulla kemian prosessinhoitaja kai joskus kolmen vuoden päästä. Tai siis kahen ja puolen, johan tätä on jo yks lukukaus menny. Nyt oon ollu toista viikkoo lomalla. Ens oli viime viikolla syysloma ja nyt on joululoma. Koulu ja se rankka paluu arkeen on eessä 2.1. Julma totuus, et pitää mennä takas niiten 15-17 vuotiaiden kans koulun penkille. Ennen mie oisin jääny suoraan töihin. Lukioo mie suoritan tuossa koulun ohella, tarkotus ois kaksaritutkinto suorittaa. Tosin miun lukio on siinä vaiheessa, et yks ruotsi ja kaks enkkuu pakollisista on käymättä. Sit käyn äikän preppauksen enne ku alan kirjottaa. Et suht finaalissa siis. Aletaan kummitytön äitin kans käymää noit ruotsin ja enkun kuvioita läpi tässä kevättalvella oikee tosissaa, hää haluaa kirjottaa ne uusiks ja miun on ne kirjotettava kun en kirjota matikkaa.

Vähän oli koulukaverit kateellisia et miks mie pääsen pitkään harjotteluun, ja ne istu koulussa sen ajan. Mie tuumasin vaan et mie oon niin hyvä. Tosin joudun nyt ylimääräsenä tenttimään kaiken sen mitä ne on viimeset 10 viikkoa opiskelleet, joudun tekee raportin siitä harjottelusta, toiselle opettajalle selostuksen teränvaihdosta ja pesuista. Niillä saan yhen tai kaks kurssia kuitattua suoritetuiks. Yhelle pitää tehä selostus siitä mitä tapahtuu niille "hylsyille" mitä karkkilinjalta tulee, mikä menee uusiokäyttöön ja mikä biojätteeseen ja lintujen ruoaksi. Yhelle saan tehä selostuksen siitä millasia kuljettimia kohtasin tuolla työelämässä, mikä on missäkin järjestyksessä millkin linjalla.

Olinhan mie kolmella eri osastolla tuolla työssäoppimisjaksolla ja vaikka periaate on joka osaston vastaanotossa samanlalinen, niin poikkeuksiakin on. Yhellä tehtiin kaikki manuaalisesti, toisella juostiin kilpaa liukuhihnan kanssa ja kolmannella oli robotti joka hoiti homman. Mielenkiintosta, ja erilaista. Tosin sellanen päivä kun olin robottiosastolla jolloin oli paljon koeajoja oli tappavan tylsä. Kun valukoneella toisessa päässä nostetaan valmista tavaraa kässiteltäväks niin toinen pää valaa uutta massaa muotteihin. Eikä tavaraaa voi nostaa sillä aikaa kun valukonetta pestään, joten ei vastaanotossakaan ollut sitten mitään tekemistä. Kun ei kaikki mahu yhtaikaa pesemäänkään.

Kyllä tätä blogia on mietitty, et onko tässä enää mitään järkee pitää, onko miulla enää yhtään lukijaakaan. Oon kokeillu tuolla bloggerin puolella, mut ei sekään oikeen omalta tunnu. Tosin se blogi on tähän saakka ollut ihan nukkekotijuttuja ainoostaan, enkä oo ajatellu näitä sen kummemmin ees yhistellä kun ovat kuiteki nii eri juttuja. Saa nähä nyt.

Toi se joulupukki miulle talon joululahjaks, mutten oo sitä ees ehtiny laatikosta ulostaa, kun pitää sille kai ens raivata paikka. Pitää ens ottaa toi ikivanha pöytäkone pois tuosta selän takaa, kun en oo sitä varmaan kolmeen vuoteen ees avannu. Siinä ois pöytä, mut saako miun talo olla siinä sit rauhassa, siel joko asustaa pari kissaa tai Leevi käy sen uudellee sisustamassa, kun on sen verran matala pöytä. Saa nähä.

Miun piti kokeilla yhtä neulemallia, kun Novitan lehes oli tosi kiva liivi. Siis mie joka en osaa ees ohjeita lukee oon tehny ton kaulahuivin. Meni se huivina joo yhellä mallikerralla, mutta kun aloin tekee liiviks ni saikin vähän aikaa miettiä kuin yhistetään toinen samanlainen kuvio rinnalle.

Eikä liivilanka ees ole tuota samaa kun tuo huivi, tuo on jäännökset tuubihuivista jonka tein joululahjaks kummitytön siskolle. Kuvassa se on vaan prässäämättä, ja kun oikeen muistelen, ni en tainnu prässätä ees enne ku kietasin pakettii. Oho, pikkuvikoja. Tän ohje oli syksyllä Me-lehdessä.