Joulupukki toi sukattimet, nämä ovat jo kolmannet minulla( tai no neljännet, ensimmäiset tein itse samettilangasta ja kun olen aivan onneton kantapään tekijä ne näyttävät ihan kipsiltä.).

Tosin oli aika ilkeä pukki kun oli laittanut molemmat eri pakettiin. Ajattelin jo että enkö tänä vuonna saa kun vaan toiseen jalkaan, nyt on kai sitten se lama.

Kuvassa minulla on tosin sukat alla, kun nämä meidän lattiat on jääkylmät näin talvisaikaan. Tuo yläkuvan väri on todellisempi kun sen otin ilman salamaa. Kai se jokin näitä uusia kirjavia lankoja on, todennäköisesti seitsemän veljestä.

Sukattimen ideana on ettei niissä ole varpaita ollenkaan. Muuten normaali villasukka, mutta kärkikavennuksista saakka jätetään pois. Minulla sukat yöllä ahdistavat ja jossain vaiheessa potkin ne aina pois jaloista, sitten alkaa nilkkoja pakottaa.

Kehittelin aikanaan ne ensimmäiset sukattimet. Ensin ajattelin laittaa pelkät lyhyet säärystimet, mutta ne ei pysy paikallaan. Sitten jalkoja illalla rasvatessa etsin vanhat tennissukat jalkaan ja katkaisin niistä varpaat pois. Kertaakaan en ole näitä pois potkinut, mutta ei ole kyllä nilkkojakaan särkenyt.

Ei tarvinnut kun kerran vihjata äidille, niin alkoi sukattimia tulemaan. Hänellä kun välistä on kai tekemisen puutetta. Nytkin hänellä on työn alla harmaasta pörrönauhalangasta hihatin minulle tulossa. Kai sitä nykyisin boleroksi kutsutaan, mutta tuo hihatin on paljon kivempi nimi sille.

Itse aloitin joskus kymmenen vuotta sitten tekemään könsikkäitä (siskon pojan nimitys niille) työn lomassa hiljaisina hetkinä. Jokunen vuosi sitten päätin tehdä ne loppuun ja otin tuonne auton ratin taakse ne. Ajattelin että ne ovat siinä vetoisessa autossa tosi hyvät rahastaessa kun silloin ei oikein voi hansikkaitakaan pitää. Kun odotin lähtöaikaa pysäkillä otin kutimen esiin, niin pari asiakasta tuli oikein suureen ääneen ihmettelemään että kudotko sinä tosiaan siellä ratin takana. He ei ole koskaan nähneet neulovaa bussikuskia. Eivätkä uskoneet etten sentään ajaessa sitä tee.  Niistä puuttuu edelleenkin pari sormea. Mitäs keskeyttivät toisen hyvän projektin.

Kaivoin ne äsken esille ja puuttuvia sormia on vain yksi. Olisikohan sitä ihan oikeasti otettava itseään niskasta ja tehtävä se loppuun. Sitten kun joku päättelisikin ne. Tosin enää ei tuo turkoosi ole enää minun värini. 

Joskus kesäisin Porvoossa ollessa tuli pidettyä ohutta puuvillaista näppylähanskaa oikeassa kädessä, nuo rahat kun ovat yllättävän likaisia ja nikkelipitoisia. Nikkeliallergikkona tietenkin sormenpäät halkesivat rahojen käsittelystä. Paikallisessa Robin Hoodissa hyllyjä täyttävä poika katseli vähän pitkään ja hitaasti kun pyysin tusinan pelkästään oikean käden mustia hanskoja, hyvä ettei soittanut valkotakkeja paikalle. Selitin hänelle etten tarvitse vasemman käden hanskoja, kun oikeaa käytän rahastuksessa. Ei nämä suomenruotsalaiset vaan tajua kun yrität olla fiksu.

Nämä ohuet hanskat ovat muuten hyviä rahastuksessa, mutta raharenkiin ne tuppasivat jäämään kolikoiden väliin kiinni ja kahdessa päivässä olikin peukalo ja keskisormi puhki. No ei hätä ole tämän näköinen. Minä tietysti näppäränä tyttönä paikkasin hanskan - sinisellä aku ankka laastarilla, kun muuta ei sattunut olemaan mukana. Asiakkailla oli hauskaa.