Toissapäivänä iski joku hetkellinen mielenhäiriö ja innostuin haravoimaan tuota takapihaa. Nyt on vasuri niin jumissa ettei nouse kunnolla. En muistanu istahtaa hetkeks, et kohtaus ois menny ohi.

Yritin usuttaa Mossea ulos, mutta ei, kävi vaan työntämässä nenänsä oven raosta ja meni takas sisälle. Löin oven kiinni ja haravoin tuon pyykkitelineen alustan ensin. Pikkuhiljaa hivuttauduin takapihalle ja siinä vaiheessa Mosse riemastui että hei siellä se pihalla leikkii, eikä hän pääse mukaan. Kamala mouruaminen makuuhuoneen avoimessa ikkunassa, ei muuta kun kierrä talon ympäri ja laske kissa ulos. Kai se kuuli kun Mantalle viheltelin ja toinen juoksi kovalla kyydillä ovelle, sitten pettyneenä takas samoja jälkiä kun en ollutkaan ovea avaamassa. Vihelsin uudelleen ja siinä vaiheessa Manta keksi että olenkin ulkona.

Miunhan ei siis tarvii tuolla takapihalla koskaan yksin touhuta, nuo otukset vahtii joka askeleella mukana.

Nytkin siellä lenteli sellaisia kummallisia kukkaotuksia mitä ei sitten saanut millään kiinni. (Perhosia)

Tais öttönen mennä korvaan

Mihin se perholainen oikeen meni?

Missä? Menikö se tänne kusiaispönttöön? (Meillä kun pitää kusiaisetkin asuttaa pöntössä.)

Hei tää mustaherukka pitää leikata, mie voin auttaa, jooko.

Mitään pahaa en oo ikinä tehny, mie täs vaan istuskelen. Se oli miun kaveri

Ai jaa mie vai, en ollu

Haravoinnin lomasta löytyi raparperitkin. Hassuja pikku palleroita.

Suunnittelin naapurin kanssa vähän tuota meidän rajalla olevaa kehikkoa, että mie kylvän sen juureen kärhöjä ja salkoruusua ja hän omalle puolelleen auringonkukkaa. Multaa sais olla ihan oikeesti raktorikuormallinen noin niiku alkuun että tuossa sais jotain kasvamaan. On tiukkaa savimaata, niin ei taho oikeen mikään menestyä.

Tekis tuohon penkalle mieli laittaa muutama turvepaali, niin saisin selkeän aidanteen, kun ei siinä voi edes ruohonleikkurilla ajaa kun on niin kalteva, ja peittäis hieman noita rumia kaivonkansia näkymästä. Toiselle puolelle kaivoja laitoin viime kesänä 12 ruusua, niistä 4 oli juhannusruusua ja 8 hansaruusua. Aidan viereen laitoin 10 unkarinsireeniä, mutta luulen et on niin pimeässä paikassa ettei oikeen menesty. Tuossa aidan takana kun on isoja tuomia koko rivistö. Mistä tulikin mieleen, että nyt tässä tänä kevään on kaivettava kukkapenkistä tuomi pois, se on liian lähellä seinää. Se on siihen itekseen levinnyt ja nyt suurinpiirtein metrin korkuinen. Nyt sen vielä jaksaa kaivaa ylös, mut isompana en saa sitä yksinäni liikuteltua.

Samalla kun haravoin, niin nyhdin noita talventörröttäjiä ylös. Nykäsin samalla pioninki irti, kun se ei halunnu törröttäjästään luopua. Eipä siitä tarvii ainaskaa muutamaan vuoteen sitten oottaa kukkia.

Tälläsen mie haluisin pihalle, mutten raattinu sitä syksyllä ostaa olikohan se nyt Kangasalla tää pajutila missä tän peikon näin. Maksaa mokoma 1200€. Vai pitäskö hommata tälläne pulu.

Nää oli aika hauskoja otuksia ja yllättävän isoja. Miun pää yletti suurinpiirtein kaulan puoleen väliin, et korkeutta noilla strutseilla on sellanen pari metriä ainaki. En kyllä haluis kokeilla miltä potku tuntuu, kun se suuttuessaan potkasee kolmesti sekunnissa ja potku tappaa isommankin otuksen. Kauniita ne oli. Näitä löyty Pälkäneeltä, Syrjysen strutsitilalta samoten kun nuo kuusipeuratkin.

Tää oli mainio. Kun oltiin hänen kuusikkonsa vieressä, niin vaan herra makas ja märehti seurueineen, mutta annas olla kun käveltiin pidemmälle kattomaan poroja, niin tämä kaverinsa kanssa sipsutteli perässä ja oikeen asettautu poseeraamaan. Tarkkaan kun taustaa kattoo, niiin siellä pari strutsia vakoilee. Ilma vaan oli tuolainen tuhnuinen.

No enpä taas pitkälle aiheesta eksynyt.

Illalla parkkipaikalta löytyi tällaiset, vähän jo yöpuulle sulkeutuneina