Tulipa tuossa yhtiökokouksen aikaan puhetta meidän kissoista ja naapuri kertoi, että nää kaks sähelöä keksii kaivella häne kukkansa maasta ylös, vaikka toinen on sitä mieltä että kukkien juurien kuuluu olla mullassa.

On kuulema jok ikinen tulppaanikin käyty latvomassa mitä hänen ikkunansa alla on. Mie sanoin että ajaa pois kun näkee. Hänellä aiemmin kukat on olleet vaan laatikossa ja nää kaverit viime kesänä keksi että siinä juurella on pehmeää hiekkaa missä voi käydä vessassa. Niin on miullakin kaikki liljat latvottu ja tulppaaneissa on pyöristetyt lehtien kärjet. Kai tää on sitä nykyjalostusta. On tää niin väärin. Myyrä mokoma syö sipulit ja kissat ketaleet järsii pinnalla olevat osat. En mie ihan tuota ajatellut kun niitä kasvamaan laitoin.

Eilen sain työnnettyä nuo ostamani kärhöt maahan, niin johan oli työnjohtaja jo leikkausta tekemässä. Kun ei kerkee edes multaan asti saada kun ne syödään, luulis et piha on täynä heinää. Taidanpa tarvita sittenkin sitä katiskaverkkoa minkä ostin tuossa joku aika sitten. Pitää kai kukkapenkit vuorata sillä, niin ehkä vois jäädä kukat silmäniloksi.

Sitten kun komensin, niin meni ähmissään naapurin kiikun lattialle loukkaantuneena makaamaan.

Vähän kun selkää käänsin, niin heti oli herra kiljumassa sisälle menoa, hyvä ettei humalan säleikkö pudonnu alas.

Päästiin etupihalle ja sattui teini siihen tulemaan. Eihä ny enää voi sisälle mennä, ei ole yhtään kiire.

Ja sitten iski väsy

Takapihalta löysin Ä ötökän. Ei mitään hajua mikä se on, luteen kokoinen, mutta samanlainen selkäpanssari kun leppäkertulla. Ei se ainakaan liljakukko ole, sen kyllä tunnistan. Tuossa tuo otus on pää alaspäin mutta ihan selkeästi sillä on Ä kirjain selässään. Huomasin sen vasta kun ajoin kuvat koneelle ja suurensin näytön kokoiseksi. Kaikkea sitä huomaakin.

Mosse näyttää kuvissa isolta, mutta olen huomannut, että se on laihtunut aika tavalla, oiskohan syytä tarjota matokuuria, kun tuolla snägärillä tulee alvariinsa pyörittyä.

Loukkaantu yks ilta mokoma miulle kun toinen oli hiiren saanu metsästettyä ja oli tuonut sen rappujen eteen, enkä heti huomannut kehua. Viheltelin tuossa rappusila eikä mitään tapahtunu. Naapuri oli just sillon menossa alakertaan ja naureskeli että tuossa se makaa ikkunan alla rengaspinon päällä. Ketale kun ei kehdannu ees liikahtaa.

Sitten otin haravan kun huomasin saaliin ja nakkasin hiiren tuonne ojan pohjalle. Ai että toinen loukkaantui. Lähti oikeen loukkaantuneena kävelemään poispäin, eikä tullut vaikka kuin huusin. Hyvä ettei niskojaan nakellut.

Nyt illalla huomasin että meillähän on itikoita kun tuossa pihalla hetken olin. Seurailin Mantan touhuja grillikodan takana. Kun tajusin millä se leikkii, sain hyvin äkkiä oven kiinni. Neiti oli saanut hiiren kiinni ja sitä pyöritteli pitkin nurmikkoa, välillä meinas tuoda näytille, muttei sitten kuitenkaan tuonut. Aina välillä hiiri veti 30 cm takavasempaan, mutta kohta oli jo hampaat kiinni niskassa. Mantalla on vähän paha tapa kantaa elävät hiiret olohuoneeseen, vaikken mie ole ihan samaa mieltä asiasta. Taikka linnusta keittiön lattialla.

No nyt se aikansa leikki sillä hiirellä, mutten loppujen lopuks tiedä mitä sille tapahtu, kun se vaan hävis. Manta leikki sillä hiirellä ja miusta näytti että Manta istui sen päälle lopuks, mutta kun nous kävelemään, niin ei hiirtä enää näkynyt. Ei se sitä syönyt, kun katoin koko ajan, mutta jotenkin se silti livisti. Nyt sitten sattui kamera olemaan sisällä, kun ois ollu jotain kuvattavaa.