Tuli tehtyä pieni rengasmatka viikonlopun aikaan, lähdin kotoa perjantai-aamuna 6.58 ja takaisin kotona olin sunnuntaina 18.55. Välissä 1208 km ajamista. Takapuoli on lytyssä ja selkä alkaa nyt huutaa kostoaan.

Perjantaina lähdin kohti Pohjanmaata Mikkelin, Jyväskylän, Saarijärven ja Kyyjärven kautta. Eräs tuttava sanoi, että on hyvä ja suora tie mennä, siis tuo Saarijärvi-Kyyjärvi-Vaasa osuus. Joo, oli se. Suora ja tasainen. Ja niin tolkuttoman tappavan tylsä, että rattiin olin nukkua enemmän kuin kymmenen kertaa. Lähes 200 km pelkkää suoraa tietä. Juu, ei meikäläisen paras reitti. Mie haluan nähä vaihtuvia maisemia, en samaa pusikkoa iän kaiken.

Ensimmäinen tauko piti pitää Mikkelin ABC.llä ja ostaa vähän evästä matkaan. Toisen kerran pysähdyin Jyväskylän vastaavalla asemalla. Silloin olin tuttavan kanssa puhelimessa ja yritin houkutella häntä kahville, mutta mokoma oli töissä ja taukonsa siltä päivältä jo pitänyt. Jostain syystä nää miun menomatkan pysähdykset sattui kaikki noihin aakkosbaareihin, ei mitenkään tarkotuksella. No ei se mitään, saihan niistä bonukset ja vielä alennuksetkin rahtari-kortilla. Jos mie siitä maksan 30€ vuodessa niin johan toki otan alennuksetkin pois.

Kuva on otettu jostain siitä välistä, en enää muista mitä paikkaa se oli, mutta kameran kellon mukaan olen pari tuntia tullut Jyväskylästä eteenpäin. Jyväskylä oli aika puolessa välissä kotia ja määränpäätä Vaasaa.

Ylistarossa oli pakko pysähtyä vessaan ja vähän kävelemään. Ostin aakkosbaarista jäätelön ja hiippailin autolle sitä syömään. Istuskelin siinä ja tutkiskelin karttaa kun auton vierellä oli pari naista. Toinen oli joku aasialaissyntyinen ja toinen muuten vaan murtaen puhui suomea. Miulla oli ovi autosta auki ja nämä naiset alkoi sättiä toisiaan siitä, että toinen oli muka vokotellut toisen miestä. Olin melkeen varma että tämä toinen osapuoli käy toisen kurkkuun kiinni, mutta "sivistyneesti" ne siinä jäkättivät toisilleen. Alkoi tämä aasialaisnainen sitten uhkailla jo poliisille soittamisella että kun toinen syyttä epäilee ja syyttelee. Samaan aikaan taustalla hänen tyttärelleen tuotiin kissanpentua jonkun ulkopuolisen toimesta. Yritin pitää naamani peruslukemilla ja kiskoin käpäläni autoon, että jos ne alkaa tappelee, niin miun kinttu on ensimmäisenä oven välissä,  ne kun oli ihan siinä kuskin oven vieressä.

Pääsin viimein Vaasaan Omenahotellin kupeeseen. Sain autonkin ihan hotellin eteen parkkiin. En ollut kuitenkaan varma saiko siihen pysähtyä ja marssin kyselemään paalulla olleelta taksikuskilta(vähänks namu). Hän sanoi, että jos muutaman minuutin odottelen, niin saan seistä sillä paikalla vaikka seuraavaan aamuun 8.00 asti. Kello oli silloin paria minuuttia vailla 17.00. Tämähän sattui hyvästi. Keräilin siinä pikkuhiljaa kamoja ja virittelin ne olkapäille. Mitähän tiiliskiviä mie taas olin kassiin pakannu? En tiiä mut paljon se painoi. No olihan siellä koko viikonlopun vaatteet, otin mukaan myös parit caprit, mutta muistin vasta siellä ettei ne pysy ylhäällä ilman vyötä, mikä roikkuu kotona vaatekaapin ovessa. . Parit kengät mitkä ei osannu ees tulla koko aikana kassista ulos, ja kaks vähän reilun A4 kokosta paksua karttakirjaa. Toinen kaupunki-Atlas ja toinen tiekartta. On muuten todella näppärä yhistelmä lukea.  Pitäis vaan saaha uudemmat versiot, kun alkaa noilla olla jo ikää. Toinen on vuodelta 2001 ja toinen 2003. Mutta paljon helpompia heittää etupenkille viereen ja vilkasta siitä mihin on matkalla. Ei mitään ennenvanhasia haitarikartoja, mitkä peittää puol autoa ja takas niitä et saa taiteltua samalla tavalla.

Pääsin levittäytymään huoneeseen ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että juu, Vaasan Omenassa ei ole viikonloppusin aamiaistarjoilua, joten ei siellä ole myöskään minkäänlaisia astioita. Vessassa muutama muovimuki, että saa torahampaat jynssättyä ja huoneessa muutama muovimuki, pussissa kahviketta, sokuria ja kermaketta. Vedenkeitin ja mikro siellä oli sekä jääkaappi. Ihan kiva, joku oli jättäny vedenkeittimeen vedet ja se oli vuotanut pöydälle. Kuivasin ja kohta taas oli lammikko alla.

No niin, asiaan. Olin nähnyt Anttilan saman kadun varrella missä hotellikin oli. Ei muuta kun ostamaan lautasta ja kuppia ja ruokailivälineitä. Kotona vielä pyörittelin piknikreppua käsissäni ja ajattelin etten ota sitä matkaan. Se on nimittäin niin hyvin varusteltu reppu, että sieltä löytyy kirves, sytytyspalat ja vaikka mitä tarpeellista. Mie ihan ite olen sen tuunannu. Eihän siihen muuten kuulu kun neljän hengen muoviastiasto. Enpä sit ottanu, nii.

Marssin sinne anttilaan ja ensin meinasin kertavälineitä, mutta mutta. Kotona niitä on vaikka kuin paljon ja sitten ne jää taas pyörimään johonki. Ostanpa ihan oikeat. Kattelin hyllyä ja tarjolla oli vaan Hackmannia jotain liki kympin kpl. Joo, ei kiitos. Hyllyn toisella puolella oli ihan kohtuuhintasia nimettömiä metallisia aterimia. Ostin 2 veistä ja haarukkaa sekä 6 jälkiruokalusikkaa. Siks niin monta, kun kotona ei ole jälkkärilusikoita kun muutama. Sitten mietin lautasta ja kuppia. Löysin kivat melamiini astiat. Pari mukia ja pari murokulhoa, että saan aamulla puuroa, eikä teetä tarvi hörppiä ohkasesta lerppumukista. Haahuilin siellä astiaosastolla kaikki sälä käsissä ja ykskaks myyjä kurvasi jostain kauempaa ja kyseli, että haluanko korin, hän voi käydä hakemassa. Samantien hän haki korin miulle. Tosi ystävällistä, ei meillä täällä sellanen tulis kenenkään myyjän mieleen ees.

Hotellilla meinasin kattella vielä illan leffaa, joku X-files juttuhan se oli. Katoin mie kai viis minuuttia ja vähän ajan päästä havahuin siihen kun joku kilju kovaa. Tulin siihen tulokseen, että kattelen ihan omia nauhotuksia ilman valoja ja telkkaria. Vedin oikeen antaumuksella zzzzzzz aina tuonne puoleen viiteen asti, sitten oli pakko nousta vessaan. Eipä sitten enää nukuttanukkaa. Laitoin varmuuden vuoks kellon soimaan, että käyn laittamassa autoon vähän rahaa mittariin, en vielä kasilta lähe sinne Isoonkyröön ajamaan. Eihän sinne aja kun reilu puol tuntia.

Vein parkkilapun autoon ja lähin tallaamaan kohti Vaasan toria. Ajattelin, että menen vaikka aamukahville, tai teelle johoki.

Hei haloo, onko täällä ketään elossa?? Ei ristin sielua missään.

Tallasin torille. Pari tutisevaa pulsua näköpiirissä ainoostaan. Kyllä meillä Lappeenrannassa sentään lauantaiaamuna kasin jälkeen on torilla täys meno päällä. Siellä oli pari kojuaan virittelevää hernemyyjää, joten ei mitään miulle. En sit viittiny ees pahemmin kuvailla siellä ja näyttää oikeen turistilta. Pöh.

Kävelin takas hotellille. Rautatieasema on aika hieno. On vaan niin pitkä, etten saanut sitä kuvaan mahtumaan siitä missä seisoin. Onpa kuollut paikka. Hei sentään yks auto liikkeellä! 

Kömmin takas hotellille ja paremman puutteessa kattelin lastenohjelmia telkkarista. Laitoin kellon varmistamaan, ettei parkkimaksu mene loppuun ja torkuin sohvalla. Kymmenen kanttiin keräsin karttakirjat ja suuntasin autolle. Piti olla muka ihan piece of cake ajaa pois sieltä hotellilta. Onnistuin mie saamaan itteni saman kadun toiseen päähän kun aikani pujottelin. Voi kettu, eikö tästä lävestä pääse ees pois. Satuin vahingossa uimahallin kulmalle ja siellä näkyikin jo ulosmenokyltit. Tää on just tätä. Bussikuskille annetaan valmiit nuotit millä se ajaa ja kun joutuu itte suunnistaa, ni eksyy heti kun kattoo väärään suuntaan. Tosin hommaa hankaloitti huomattavasti ne tosi tosi surkeat kadunnimikyltit, räntätty niin pienellä, että karttaaki oli helpompaa lukee ilman kakkuloita. Ja sitähän mie en nää tehä.

Pääsin sitten viimein Isokyröön. Auto vaan piti jättää johonki maailman matkoihin, kun siellä oli muutama muukin. Mikäpä siinä sit kun tallata samaan suuntaan kun muutkin. Hurjan monen pihan kohdalla oli kylttejä pihakirppiksistä.

Mikä tällasta maisemaa on katellessa. Joskus ihan kiva yksinään seikkailla ei tule tuttuja vastaan. Tässä vaiheessa mie en vielä ollut eläissäni tavannut näitä muutamaa ihmistä jotka tulin päivän aikana tapaamaan. Kaikki näitä blogituttavuuksia.

Markkinayleisöä

Normaalista totutusta poiketen keskiaikaisessa kirkossa ei ollut ollenkaan alttaritaulua, vaan tauluna toimi tuo päätyikkuna. Tai siis kaikissa kirkoissa missä mie olen käynyt on suoraan edessä ollut aina  joku taulun tapanen. Tai ainakin lasimaalaus taulun aiheisena. Kirkon seiniä kiersi maalaussarjat ja yksi sitkeä setä kertoi miulle aika seikkaperäsesti mitä ne kuvaavat. Mie yritin livistää paikalta moneen otteeseen, mutta setä höpötti koko ajan että tule nyt tätä  kattomaan. Miulle selitettiin alttarikaapit ja mitä hahmot esittävät ja miks ne on sellasessa järjestyksessä. Senkin kuulin, että jossain vaiheessa kasakat valtasivat kirkon, mutta kylän väki onnistui piilottamaan joitakin tauluja heiltä.

Ylimmäinen rivi oli vanhasta testamentista ensimmäisestä Mooseksen kirjasta alkaen ja päättyen siihen kun Jumala antoi Moosekselle kivitaulut.

Keskimmäinen rivi oli Jeesuksen syntymästä kuolemaan, alimmaista en enää muista mitä se kuvasi. Mie yritin erilaisia yksityiskohtia ettiä, enhän mie sille setälle sitä kertonut. Niinkun tää ritari surmaamassa lohikärmestä.

Aivan mielettömän upea saarnastuoli ja sen päällä krusifiksi

Tässä kohdassa istuttiin konsertin ajan ja valehtelematta seinän paksuus on kaksi metriä. Ei luulis ihan joka myräkän heiluttelevan.

Sivueteisessä oli häpeäpenkki, oli siellä myöskin paalu, mutten ole koskaan penkkimuotoisena nähnyt. 

Vanha kirkon kukko. Leveyttä lähes metri.

Tämä oven lukkolaite oli aika mielenkiintoinen ja komea.

Tuulimyllynkin bongasin.

Tässä muutamassa kuvassa näkyy mestauspaikka jossa ainakin Jaakko Ilkka, Ilmajokinen Nuijasodan sotapäälikkö kumppaneineen mestattiin. En tajunnut ottaa koko saaresta kuvaa.

Kyllä Kyrönjoki on kaunis.

 

Kirkko joelta katsottuna

Tää miuta nauratti. Ajattelin, että kylläpä nuo pohjalaiset trossaa oikeen kunnolla kun keskelle tietä hiekalle on matotki levitetty. Tosin alla tais olla jonkin sortin piuha laudan alla.

Tässä välissä kävin etsimässä käsiini Vilukissin ja paikalle sattui myöskin Olga Karikko Ollin kootuista kalajutuista, Pohojalaanen tasa-arvo blogista Irene, ja joku muukin siinä taisi olla. Anteeksi vaan  nimen olen unohtanut, kuka olitkin. Vilukissin kanssa mentiin kahveille, meillähän piti oleman ryystäjäakat ry.n demostraatio kahveen ryystämisestä tassilta, mutta Vilukissi ei sitten halunnutkaan. Miulla oli ihan kuppi ja tassikin matkassa josta Vilukissi otti kuvasarjan kuinka se tulee kassista ulos ja kuin sitä tassia pidellään kädessä kupin kanssa.

Päätettiinkin ottaa limsat siellä kojulla, mistä muuten kiitos Vilukissille, taisi silloin unohtua kiittää ja hän soitti Mansikin paikalle. Paikalle osui myöskin Iso- O. Näin myös Heleena Poholaasen ja Kirlahin.

Kiertelin vähän ja eräästä aitasta löytyi tällaiset kiesit. Aivan hurmaavan ihanat lasten kokoiset. Selkänojan korkeus oli varmaan alle metrin korkeimmalta kohdalta. Näihin joku pikku poni vetämään. Voi että. Suloiset.

Pihalla oli nukketeatteriesitys. Tuo rinssin kypärä oli aika hauska. Kasari päässä hän valssasi.

Alpakkakin siellä oli. Tosin joka lapussa luki, että niitä olis useampi, mutten mie nähny kun tän yhen. Kai se toinen oli sitte pötkiny pakoon.

Mansikin kanssa innostuttiin vielä menemään Topeliuksen kirkkokonserttiin, jossa esiintyi Ami Aspelund ja joku mies. Tää miun nimimuisti on niin valtavan hyvä, ettei mitään rajaa. Olihan se ihan kiva konsertti, vaikka meinas pilkkimiseks mennä. Olin jo aikeissa sanoo Mansikille, että tuuppaa jos alan kuorsata, mut ois se ollu aika noloo. Kun koko päivän seisoskeli siellä helteessä ja paahteessa, niin se viileä kirkko alkoi sen jälkeen väsyttää ankarasti. Sain onneks tuettua jalat siihen jalkatelineeseen ja leuka käsien väliin, etten nyt ihan kokonaan tipahda.  Siinä vaiheessa alkoi selkä osotella mieltään ja kiemurtelin penkissä kun ois ollu  kusiaisia housuissa.

Lähdettiin pois ja sanoin Mansikille käyväni vielä kaupassa hakemassa evästä, koska ennen kun ehdin Vaasaan, niin siellä on kaikki paikat kiinni.

Kaupassa oli pikkupoika n. 3-4 vuotias äitisä kans ja katteli miuta hyvin pitkää. Sitten kuului helakka lapsen ääni:" Äiti kato kun iso täti!" Äiti oli nolon näkönen ja yritti hyssytellä lasta hiljemmaks kun kuului :" Nii nii, mut kato nyt kun on iso täti. " Miuta nauratti ja yritin muka tutkia kiinnostuneena karkkihyllyä.

Ajoin takas Vaasaan ja kömmin lähes samantien yöpuulle. Kattelin vielä Google Mapista järkevää reittiä tampereen kautta pois. En jaksa enää mennä sitä tappavan tylsää tietä takas. Kirjotin ylös tärkeimmät mutkat.

Heräsin aamulla viiden maissa vessaan ja silloin ei vielä satanut, mutta seiskan pintaan satoi. Keräilin kamat kasaan ja haukkasin aamupalaa. Roudasin ne autoon ja ysin pintaan lähdin liikkeelle. Ei tullut mieleenkään suojakertoimet, koska ilma oli vähän tuhnuinen ja pilvinen. Takkikin piti laittaa päälle. Edellisenä päivänä kertoimet oli kun tiesin olevani koko päivän auringossa.Takin tosin heitin jo tässä vaiheessa takapenkille ennenkun lähdin ajamaan.

Just kun pääsin Kurikkaan ja ajoin Kyrönjoen yli alkoi satamaan. Ei mitenkään kovaa eikä edes kauaa.

Ajoin yhtä soittoa Jalasjärvelle asti, jossa oli jo pakko tankata ja muutenkin pitää taukoa. Lämpötila oli ihan siedettävä +23. Tuolta tuli ostettua ihan verski leipäjuusto, oli muuten ihan erilainen kun neljä päivää kaupan tiskissä lillunut. Ostin pari lepuskaa ja pari kuohujuomapulloa. Naapurille löysin kivan koristeen kiitokseksi kissojen ruokkimisesta.

Tällainen  bussikatos oli tuossa vieressä

Jatkoin matkaa ja seuraavan kerran pysähdyin vasta Pälkäneellä Aapiskukossa. Tampereen kohdalla näytti tältä

Hetken päästä tuli muutama sadekuuro, mutta ei mitään pysyvää.

Tässä vaiheessa lämpötila oli jo yli +30 ja jostain syystä käsivarsia kihelmöi. Niin nääs ne kertoimet oli siellä pullossa kassissa. Jalasjärven jälkeen kun se arska alkoi paistella, niin sitähän riitti sinne Tampesteriin asti ja se paistoi koko ajan suoraan syliin. Ja vielä koko loppumatkanki. Mennessä se paistoi selän takaa koko matkan, niin ei aiheuttanu toimenpiteitä.

Meinasin etten enää pysähdy, korkeintaan kerran Utissa, mutta tuli sitten Matkakeitaalla Iitissä pysähdyttyä. Oli pakko taas mennä vessaan. Jostain syystä kun lipittää nestettä koko matkan ajan se lennättää vessojen välissä.

Matkalla piti kurvata vielä siskon kautta hakemaan tuo jälkikasvu kotiin. Uimassakin kerkesin pulahtaa. Ei tarvinnu houkutella unta, hyvä kun jaksoi kylmälaukun tyhjentää jääkaappiin. Ja laittaa puhelimen herättämään seuraavaks aamuks töihin.