Me Marttojen kanssa saamme aina päähämme milloin mitäkin väkertää, ja onhan nota tullut tehtyä tämän kolmentoista jäsenyysvuoden aikana jokunen juttu. Minäkin aina helpolla innostun kaikesta, mutta sitten ne tuppaavat unohtua johonkin nurkkaan vuosikausiksi. Kunnes sitten äkkiä iskee inspiraatio, ja silloin istutaan vaikka viikko väkertämässä.

Näitä vauvojen tilkkupeittoja tehtiin jokunen vuosi sitten liki 100 kpl, osa niistä lähetettiin  muistaakseni Afrikkaan lapsityön hyväksi. Jokunen taisi mennä SOS- lapsikyläänkin.

Niitä jäi muutama kappale vielä meidän marttalaan ja ostin sieltä viisi, jotka olen aikonut viedä rotinoiksi. Yhden vein pari vuotta sitten serkkutytölle, tai siis hänen vauvalleen. Tekeminen on todella hauskaa, etenkin kun meitä oli yhtaikaa n. 15 koneidensa kanssa pörräämässä. Itse muistan tehneeni liki 10 peittoa, mutta nämä eivät ole minun tekemiäni.

Pääasiassa nämä nyt olevat peitot on poikavärisiä, mutta jahka tästä saan taas koneen levitettyä pöydälle, teen tyttövärisiäkin.  Tilkkujakin alkaa olla ihan kiitettävästi leikattuina. Tämän tosin meinasin viedä serkkupojan tyttärelle, joka syntyi jo viime vuoden puolella, en vain ole ehtinyt rotinoille asti. Onhan se sinivoittoinen, mutta pääsin siihen tuntumaan, että äiti tykkää sinisestä.

Nämä kaikki on tehty pehmeistä puuvilakankaista, ja niiden välissä on kevyt vanulevy. Ovat vähän erikokoisia, mutta keskimäärin 80 x 80, joku voi olla jopa isompikin.

Pariin peittoon taitaa tällä hetkellä olla vanutkin, jahka pääsen käymään Etolassa, niin käyn ostamassa vanua lisää.  Vanu on muistaakseni 150cm leveää, joten siitä tulee hyvinkin pari peittoa hieman sovitellen. Eihän se haittaa jos vanussa on kankaiden välillä sauma, laittaa sen sellaiseen kohtaan missä se ei suuremmin edes paina.

Oma tilkkupeittoni on vieläkin vaiheessa, tein sitä joskus hirsimökkitekniikalla, mutten ottanut huomioon, että kaikki kangassuikaleet eivät olleet saman kokoisia, niin joudun vähän soveltamaan siihen puolikkaita mökkejä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tällä hetkellä se peitto on aivan liian iso nykyiseen 120cm leveään sänkyyni. Se kun on tehty 160cm sänkyyn ja reunat on tarkoitus roikkua lattiaan asti. Kyllähän sitä vielä tekisi, mutta kaikista inhottavinta koko hommassa on se vuorikankaan kiinnittäminen. Vielä vanunkin laittaa, mutta se vuori on vaan niin käsittämätön. Vaikka kuinka tarkasti mittaa, niin siinä vaiheessa kun ompelee kiinni sitä päälikangas jotenkin kutistuu ja aina jää tolkuton poimu vuoriin johonkin reunaan.

Olen tehnyt peitot molemmille lapsille, äidillekin tein parisänkyyn muutama vuosi sitten, mutta tämä oma ei vaan valmistu. Viime talvena tein sisustuskankaista peittoa, mutta jostain syystä siitäkin puuttuu vuori. Että ei nämä läheskään aina valmistu.