Onpa täs taas tullu taukoo pidettyä tästä bloggaamisesta, mut kun ei iltasin taho jaksaa. Aamulla kun lähtee ennen sianpieremää töihin ja illat on koulussa, ni se pari tuntia minkä ehtii kotona olla ennen höyhensaaria menee muissa kuvioissa. Ja kyl se näkyy myös noissa arvosanoissa. Nyt on reputettu 4 kurssia pienessä ajassa, kun aikasempia oli kaks ja nekin molemmat matikasta. Nyt miul on reput lisäks ruotsista, venäjästä ja enkusta ja kolmannesta matikan kurssista. Pakko on jotai uusia jos meinaan saaha sen tokarin joskus. Ei oo jaksanu enää panostaa niihin. Kyl se on myönnettävä et on liian rankkaa käydä töis ja koulus samanaikasesti. Pitää keskittyy oikeesti vaan toiseen, mut kun noit töitäki ois vähä tehtävä et sais muutaki ku kelan peruspäivärahan.

Siihehä tääki postaus liittyy. Oon viime maanantaista alkaen ollu yhellä koululla hommissa. Tosin työkaveri meinas maanantai-aamuna saaha paskahalvauksen, kun mie pöllähdin keittiölle. Hää oli ite tullu just parin viikon vapailta osa-aikaeläkeviikoilta ja mie tuun sijaistamaan. Ensimmäiseks hää tuumas miulle et nii siehän keität sit ruoan, ja mie tietysti hölmönä tuumasin:" Ai keitän vai. " Meni kaverilla pasmat sekasi. Meni ne kyl hetkeks miullaki. No itse asiassa mie olin asennoitunu et menen ruokapalvelutyöntekijäks, eli olen tiskissä ja salissa yms. Ei siinä mitää, mie vaan tuumasin et jos vähän opastat talon tapoja, ni kyl mie keitän, ei ole ongelma. Osaan kyl lukee ohjeita ja yhistää ainekset, osaan jopa käyttää uuneja ja kattiloita. Vaikkakin siitä kun olin ite koulussa kokin papereita lukemassa tulee 20 vuotta nyt alkukesästä. Pikkusen on systeemit muuttunu ja koneellistunu. Ei ole enää kuorpäälisiä potoaatteja, eikä niitä enää keittiöillä kuorita, lihatki monesti tulee valmiiks kypsennettyinä ja valmiina, ei huoli muuta ku lämmittää. Muussi oli tosin aika rankka nostella sielt kattilasta veke, sit kun oli vaan 120 kg, varmaan jotain 150 litraa. Pikkusen huus olkanivel hallelujaa vaik vaihoin välillä kättäkin ja mätin vasurilla.

On täs vajaan kahen viikon aikan ruokittu päivittäin yli 400 henkee, kaikki on saaneet syödäkseen ja kaikki on jääneet henkiinki. Vähän mie olen kova jätkä. On tehty sen lisäks viel välipalasopat ja aamusin päiväkodille puurooki. Ja teiniki on jääny henkii ja on ollu joka päivä syömässä. Nii ja dieetitkin olen siinä sivussa keittäny. Jos joku viel epäilee miun keittotaitoja, ni voin todistaa muuta.

Tänään oli kuvioissa uunilohi pääsiäisateriana ja jälkkärinä pashavaahto. Siis oikeesti mie tein sitä vaahtoa varmaan 500 hengelle ja alko uhkaavasti jo tekovaihees näyttää ettei taatusti riitä. Vakkari kokki oli väittäny et sitä jää yliki, ja emäntä sen mukasesti oli tavarat tilannu. Tosin edellinen rahka oli luumurahkaa ja sitä oli jääny. Kylmiöstä kommellusten jälkeen löyty viel 10 l vispikermaa minkä vatkasin joukkoon. Nii ja osa lens ikkunaa kannen raosta kun piti laittaa kattilan sekottaja täysille kierroksille. Löyty sitä kermaa miun myssystäki. En mie kyl tunnusta sukeltaneeni siihen kattilaa pää eeltä, mut taisin pyyhkästä kannesta.

Siis niin tarkkaan se vaahto meni et meille kolmelle ihmiselle jäi kahville 1 dl kauhallinen jaettavaks. Hyvä ettei viimoset nuollu kulhoaki, siis oppilaista. Salinhoitaja tuumaskii et hänestä tuntu et hää ei ehtiny välillä tehä mitään muuta kun kantaa sitä lohta ja vaahtoa linjastoon ja mie sitä mukaa sitä paistoin lisää, siis sitä lohta en vaahtoa.  Lisukekasvikset tosin täyty ennen viimest ruokavuoroo säveltää äkkii jotain kun sadalle ihmiselle jäi vaan muutama kauhallinen. Ei muuta kun babyporkkanoita ja maissia uuniin höyrykeitolle. Kyl on muute nero se joka on keksiny yhistelmäuunin. Aamul siin keitetää puuro ja päivällä keitetää höyryllä potut ja kiertoilmalla kalat.

Kun sain sen rahkan pois sielt kattilasta, ni ei muuta kun tilalle 70 litraa kiisseliä. Kaivelin pakastimesta säkillisen raparperia ja vadelmarouhetta. Ohjeen mukaan mittailin tarpeita ja voi vitsi miten hapokasta se raparperi oli. En muista kyl aikoihin törmänneeni noin kimpuroihin raparpereihin. Sokeria piti laittaa tuplat ennen kun alko naama pysyy ojennuksessa, salinhoitaja maisteli ja oli sitä mieltä et oikeen leukaperissä asti vetää. Miun piti sen kaiken maistelun jälkeen tosin käydä juomassa lasi piimää kun alko oikeen kunnolla korventaa ruokatorvessa.

Kyl nuo nykyset kattilat on sit näppäriä. Mie mietin sen kiisselin jäähyttämistä et mihin sen laitan ja sit tulin siihen tulokseen et miepä jäähytän sen kattilassa jäähytystoiminnolla. Vaan pari nappulan painallusta ja johan jäähty varmaan 20 minuutissa kiehuva soppa +16 asteeseen. Mieki tahon tollasen kattilan. Tosin se vois olla hiukan pienempi, mie luulen ettei kotona tarvi 200 litrasta pataa kovinkaa usein. Mut voishan sitä pitää muina aikoina vaik kylpypaljuna.

Löysin mie sielt kattilasta kokin kitarisatki. Oli jääny maizena hiukan paakkuun ja sellasia punasia läpinäkyviä höllyviä klönttejä oli mukana. Onneks olivat niin isoja et ne sai helposti pois sieltä napsittuu. Eikä niit ollu ku neljä neljäsosakananmunan kokosta. Jos ne syömään joutuu ei siihen kuole, mut on ne hieman ikäviä lautasella.

Nii, siitä et luulin meneväni ruokapalvelutyöntekijäks( ennen se oli keittiöapulainen) oli ihan omaa huolimattomuutta. Sain nimittäin pari viikkoo sit viestin missä pyydettiin yhelle vanhustentalolle kokiks yheks päiväks, siel oon ollu aikasemminki ja tiiän et se on kokkihomma. Samassa viestissä oli maininta myös tuosta koulusta, muttei siinä mistään ruokapalvelutyöntekijästä puhuttu, mie vaan luin niin. Ja tällä viikol piti olla vaan maanantai, mut olenkin nyt viel huomisenki. Mie olen sanonu tolle miun työnantajalle et tekisin myös kokin hommia, ei miuta ole koulutettu tiskaamaan. Se ei vaan oo jostain syystä menny perille asti, mut jospa nyt tahti muuttus, nimittäi kokkeja on vaikeempi saaha, ruokapalvelutyöntekijöitä saa aina kun ei tarvi ottaa vastuuta. Sitä yllättävän moni ihminen pelkää, et jos jokin menee vikaan ja tulee sanomista, tai et myrkyttää kaikki. Vaikka kuin ois koulutusta ja kokemusta. Ja pätevyyttä.

Eihän sitä tiiä mitä toi parin viikon rupeama tuo tullessaan. Olinhan mie tosin viime keväänäkin kuukauden siel pikkukoululla, tein ruoat, salaatit, dieetit, tiskasin ja lisäks siivosin pari rakennusta, mut silti hommat loppu kesäks. Tosin tällä työnantajalla on huomattavan erilainen toimintatapa kun edellisellä, miehän vaihoin työnantajaa vuoden vaihteessa kun edellinen firma menetti nuo kilpailutukset tälle toiselle.

Huomenna sit pinaattisopan ja kinkku-kasvispaistoksen kimppuun. Mie jo etukäteen kauhistelen sitä kattilan pesua kun se soppa istuu reunalla ku paska junttilan tuvan seinässä. Pitänee ottaa salanen ase käyttöön, mitä ei kerrota kaikelle kansalle, ei ainakaan noille ruokalistojen suunnittelijoille. Nimittäin noihin maitopohjasiin pitkään kiehutettaviin soppiin ja puuroihin pätee ihan yksinkertasesti ruokaöljy. Toki se ottaa kiinni kattilaan senkin kanssa, mut on huomattavan paljon helpompi puhistaa. Ei sitä öljyä siel oikeesti tarvii olla ku pari desiä tuos 200 kattilas. Sitä ei ees kukaa huomaa. Ja aamulla sit heti kättelyssä munat kouraan ja hommiin.