Jotenkin tuntuu että nää miun aiheet jotenkin toistaa itteään viime aikoina. Sain päivällä puhelun, tai itse asiassa parikin.

Ensimmäinen puhelu tuli Lottamuseolta, ja nainen kysyi että minkälaisia myssyjen tulisi olla, kun heillä on myyjäisistä jäänyt myssyjä yli, tai ei ole menneet kaupaksi. Kerroin hänelle, ettei ulkonäön suhteen ole juurikaan väliä, kun meitä ihmisiäkin on niin moneen junaan. Hän esitti käyvänsä näyttämässä niitä, mutta sanoin olevani menossa kaupunkiin ja voin itse tulla vilkaisemaan. Aina ei ihmiset muista, että tämä Lappeenranta on muutakin kuin pelkkä kaupunkikeskusta.

Sieltä löytyikin kuusitoista upeaa myssyä. Kaikki kukkakoristeet ovat irroitettavia, samoin tuo lintunen.

Nämä lierihatut on todella hauskan näköisiä, tuossa eivät ihan pääse oikeuksiinsa.

Lisäksi sain sieltä 7 pikkuponchoa, vai miksikä näitä nyt oikein kutsutaan. Niistä tosin osa jäi jo matkan varrelle

Sukkapari, pari kaulahuivia, ja pari lippistä myöskin. Kaulahuivit jäi matkalle. Ajattelin että voisin ne lippiksetkin laittaa tuonne myssykasaan.

He sanoivat vievänsä tavarat muuten kierrätyslaatikkoon, kun seuraavalla viikolla alkavat kaappien siivouksen. Sanoin, että kyllä nuo eteenpäin saan menemään. Kolme keeppiä jäi heti kummitytölle, sisarelleen ja äidilleen, kummitäti halusi ruohonvihreän kaulahuivin. Itse yllätys yllätys halusin tuollaisen ylemmän oranssin itselle. Pitää joku päivä mennä ihan ajan kanssa tutustumaan siihen Lottamuseoon. Senkin tiesin, että sellainen kaupungissa on, mutten ole koskaan edes ajatellut sen tarkemmin poikkeavani siellä. Ja se on vielä ihan ydinkeskustassa.

Tulipa puheeksi museolla Etelä-Karjalan syöpäyhdistys. Täytyipä tunnustaa, että siinä on muuten taho johon en ole missään vaiheessa muistanut ottaa yhteyttä, mutta he tiesivät kyllä kampanjasta, ja olivat sitten antaneet yhteystietoni tuonne museolle. He ovat myöskin lupautuneet vastaanottamaan myssyjä ja toimittamaan eteenpäin. Kiitos heille.

Niin siis se toinen puhelu. Se tuli sairaalalta naisten sisätautien osastolta. Hoitaja kysyi olinko tietoinen, että myöskin siellä on vastaavia potilaita, joilla hoidetaan gynekologisia syöpätapauksia. No enpä tosiaan tiennyt, kuvittelin ilman muuta kaikkien hoitojen tapahtuvan syöpähoitoyksikössä.

Pyysin häntä sopimaan syöpähoitoyksikön ylihoitajan kanssa, että heillekin myssyjä riittäisi. Johan nyt toki samalla tehdään heillekin. En tosin sitten muistanut kysyä heidän tarvettaan, kun olin just silloin liikennevaloissa ja yritin kuumeisesti etsiä parkkipaikkaa kun sinne museolle olin matkalla. Johan tää nyt olis jo liian helppoa jos kaiken aina muistais kysyä.

No poikkesin sitten poistullessa kummitädillä ja sieltä mukaan tarttui 4 puuvillamyssyä

Jätin hänelle pussista yhden lankakerän, mitä ensin itse aloitin, mutta totesin, etten tykkää sen langan tekemisestä, kun säikeilee. Hän sanoi tekevänsä sen. Kiitos Anja.

Itse sain eilen tehtyä yhden lisää. Aloitin sen Lappeenrannan neulojien tapaamisessa ja kotona tein loppuun. Tämä on omista nyt 26.

Jotain edistystä noissa miun malleissa on tapahtunut. Alkuun noi pipot näytti ihan omituisilta kypäriltä, nykysin kukkaruukuilta. Jee. Jospa mie tällä vauhdilla jo kymmenen vuoden päästä osaisin tehä jo jotakin kuviotakin. Ja mie kun olen kuvitellut tehneeni pylväitä, niin sisko muisti oikasta, ettei nuo ole kun kiinteitä silmukoita. Ja höh.