Meillä on ollut tässä kurssin aikana kaikenlaista virikkeellistä toimintaa ja eilisaamuna vuorossa oli pajuenkelin tekoa. Kaikki luulivat, ettö enkeli on sellainen max. 30 cm korkea, mutta nämä mitä tehtiin olikin n. metrin korkuisia.

Aamusta mentiin Marttayhdistyken tiloihin ja saatiin ohjeet ja niput pajuja. Kyllä siinä naureskeltiin, että heti aamusta tuli kunnolla piiskatuksi, kun välillä sai milloin keneltäkin piiskaniskuja ympäri kehoa. Annettiin tosin tasapuolisesti jokaiselle. Se teki hieman häjyä kun se naamalle paukahti se toisen vitsas, tai välistä tuli omistakin. 

Näin upeita töitä saatiin aikaan kolmessa ja puolessa tunnissa. Kuvassa ei kaikki näy, sen verran ne lattialla tilaa veivät.

Kyllä meillä oli niin mielettömän hauskaa näitä tehdessä ja ohjaaja nauroikin miten kaikki olivat hiljaa ja keskittyneitä omaan työhönsä, mikä meille on todella harvinaista. Meillä nauru raikaa, ja on todella hyvin yhteen sulautunut porukka, ei kyllä ole ikävää ollut. Ja meidät 12 kyllä kuullaan pitkään matkaan kun ollaan jossain yhdessä.

Tässä on vielä tää miun enkulini, laitoin siihen siniset kukkaledvalot, mitkä tosin tuon salaman kanssa häviävät taustaan. Peppiletit piti laittaa, mutta unohin näköjään tuon lettinauhan pois.

Tänään kun sateli lunta reilun kymmenisen senttiä saatiin (siis mie sain päähäni) että mennäänpä tekemään kavereiden autojen päälle lumiukkoja. Kaverit oli silloin ruokailemassa viereisessä ravintolassa. Ensin rakennettiin yhden kurssilaisen miehen takakontin päälle aika komea ukko, sellainen liki 30 cm korkea, hän oli itse sitä rakentamassa. Oli aika komea volvon kontin päällä.

Sitten oli miun auton vuoro, siihen istutettiin 5 pientä ukkoa ja syömässä olleen kaverin auton takakontille myöskin se 5. Muihin ei ehditty kun toiset tulivat syömästä. Oikein muistuteltiin, että muista pysäköintikiekko käydä kääntämässä, siinä kylpylän pihassa kun on vaan kolmen tunnin parkkiaika. Tämän toisen kaverin auto oli ihan miun auton vieressä ja hän meni kiekkoa kääntämään. Kuului niin helakan ilahtunut nauru kun hoksasi ukot kontin päällä. Ja miun kontilla.

Sillä aikaa myö yhen kaverin kanssa ehittiin vielä ukko tekemään sisäänkäynnin viereen kaiteelle. Kyllä ihmiset ilostuivat ovesta ulos tullessaan kun sitä siihen rakenneltiin yhteistuumin.

Käytiin pelaamassa curlingia peruuntuneen laavureissun tilalla, hävittiin tosin 3-12, kun toisessa joukkueessa ei ollut kun yksi joka sitä ei ollut pelannut aiemmin ja miun joukkueessa oli 4 viidestä pelaamattomia. Mut ei se tahtia haitannut, hauskaa se oli. Muutama fyssariharjoittelijakin kävi kurkistelemassa mein peliä että josko saisivat vaikka pyörätuolipotilaat pelaamaan, oli siellä ovella yksi pyörätuolissa oleva setäkin nauramassa meiän menoa.

Pelin jälkeen paarustettiin vähän matkan päähän Lottamuseolle, joka ei muuten talvisin ole auki kun tilauksesta ryhmille. Ei kukaan sanonut että se olisi ollut tylsää. On mielenkiintoista tutkia niitä museon tavaroita ja valokuvia. Miehän sitä meiän fyssaria siihen usutin. Juttelin sille yks päivä että jos joku ohjelma peruuntuu tai ei ole ohjelmaa niin on tutustumisen arvoinen paikka ihan kävelymatkan päässä keskellä kaupunkia. pääsymaksukin oli huikeat 2€ hengeltä, jonka kurssinjärjestäjä maksoi.

Museolta hiippailtiin takaisin kylpylälle ja hotellin puolelle kattoterassille, jossa juotiin pullakahvit. Oli oikeen kunnon upea maisema yli sataman.

Sovittiin, ettei niitä lumiukkoja saa ottaa pois kontin päältä, vaan ajellaan kotiin ne mukana. Mie käin matkalla vielä hakemassa ryhmäviisumin, kun lähetään viikon päästä käymään Viipurissa ja matkatoimiston naisilla oli hauskaa kun kattelivat miun autoa. Yks miulta sitten matkalla putos, todennäkösesti siinä vaiheessa kun ohitin yhtä mopoautoa, silloin näin jonkun vilahtavan.

Kurssikaveri sanoi että hänellä oli ollut iloisia nauravia ihmisiä ympärillä kun hän oli niiden ukkojen kanssa ajellut kotiinsa, liikennevaloissakin olivat hymyilleet.

Välillä tulee mieleen, että ollaanko myö ihan oikeesti kaikki jo se 40 täytetty, niin huikeita juttuja myö saahaan päähämme. Innolla oikeen odotan ens viikon alkua kun päästään suolahuoneeseen. Voi tehä tosi hyvää näille kipeille keuhkoille.

On meillä siellä kylpylällä ihan ikioma kummituskin. Se asustelee mikroaaltouunissa. Aina kun eväänsä työntää sinne pyörimään, niin alkaa sen päivänen ulina. Kuulee puoleen väliin portaita kun se ujeltaa, meitä se vaan naurattaa.