Käytiin uimahallissa tyttären ja vävykokelaan kanssa. Kaupunkiin ajaessa väliin oli kovinkin sumuista, mutta puut ovat upean kuorrutteisia. Ei tarvitse kun pilvettömän taivaan, niin ovat oikein kuvauksellisia. Yritin ottaa pari kuvaa salamalla, mutta eihän se oikein onnistunut. Ei ollut aikaa jäädä etsimään kamerasta muita asetuksia kun piti vielä kauppaan ehtiä.  Takapihallakin olisi tosi hyvän näköisiä, mutta kun en jaksa kahlata yli polven syvyisessä hangessa, johan siinä ehtii jo kamera sillä aikaa kohmettua. 

Koneelta löysin pari kuvaa, jotka viime talvena tuli otettua.. turvallisesti 80 vauhdissa ratin takana...tosin tuossa ensimmäisen kuvan kohdalla on 60 rajoitus ja tosi usein ratsioita.

Ovat vaan taas tosi isoja kuvia, kun en kaikkia ole muokannut. Aikomuksena oli joskus ottaa joka vuodenaikana kuvasarja, mutta tähän mennessä olen saanut aikaiseksi vain loppukesän ukkosmyrskyn ja helmikuisen auringonpaisteen. Kerran yritin täysikuuta, mutta kuvassa näkyy vaan heijastavat liikennemerkit. Kun ei mukamas voi keskellä tietä pysähtyä sitä varten että ottaisi pari kuvaa. Eikä voi oikein silloin kuvata kun tulee autoja vastaan, luulevat vielä vaikka rajaloikkariksi, niin kuin exää. Riittää että miuta liikkuva poliisi ahdistelee. Nekin onnistuu noukkimaan jonosta melkein joka kerran kun ajan kaupungista ulos. Syyskuun jälkeen olen viidesti kaivellut papereita ja puhallellut pilliin, ja joka kerran on radiolla kyselty juuri miun autoni perään. Onhan se tietysti lohduttavaa ettei enää kukaan muu kaipaa kun poliisi. Tai että edes poliisi kyselee perään.

Ex oli asustellut kylällä rajan pinnassa kait kuukauden verran, tykkäsi liikuskella maastopuvussa, numeroa liian pieni maastokuvioinen lakki päässä ja järjestelmäkamera kaulalla. Hän pysähteli tuon tuosta ottamaan kuvia kiinnostavista kohteista ja kuinka ollakkaan, joku kyläläinen oli soittanut rajavartiostoon että täällä liikkuu epäilyttävä tyyppi. Meillä kun ei ole mikään uutinen, että näitä aina välistä Venäjältä putkahtelee. Kaikia ei edes julkisuuteen kerrota.

Anyway, hän siis kuvaili tuolla pitkin poikin ja oli jo kotia palaamassa, kun oli vartioston pojat hyvin hiljaa ohi ajaneet ja pitkään tuijotelleet. Sitten kun oli ex tietä myöten ehtinyt melkein pihalle rajavartijat kurvasivat autolla viereen ja alkoivat kysellä "Do You speak english?" Ex oli änkännyt jotain " Öh joo, tota öö little." Siinä vaiheessa olivat olleet vartijat vähän hölmön näköisiä ja varmistaneet vielä:" Ai taidatkin olla suomalainen" Sen oli ex myöntänyt ja sanoi vielä asuvansa ihan siinä talossakin jonka portilla seisoi.

Pitäähän se kylällä aina yksi meidän suvun kylähullu olla. Viime kesänä tuli todistettua, että miussa on samaa vikaa. Kuka muu järkevä ihminen menee sadan metrin päähän kotitalostaan auton ja tyhjän peräkärryn kanssa ja ajelee takaperin kolmatta tuntia siltapilarin ympäri. Ja keskellä aurinkoista lauantai-iltapäivää. Ja kiroaa kun turkkilainen kun ei onnistu yhtä kierrosta tekemään ilman viitäkymmentä korjausliikettä. Kyllä muutama kyläläinen kävi ohikulkeissaan ihmettelemässä, mutta kukaan ei tullut kysymään, että mitä hittoa oikeen teen. Kai sitä oli sen verta hullun kiilto silmissä, että kattovat parhaimmaksi pysytellä kivenkantaman ulkopuolella.