Entinen luottari sanoi joskus, että jos pelottaa niin silmät kiinni ja kaasu pohjaan. Tosin sitä en uskaltanu kokeilla kun bussi lapasesta lähti. Tasan tarkkaan mäen päällä vauhti oli nollassa, koska pysahdyin pysäkille ottamaan matkustajan kyytiin. Lähdin mäkeä laskeutumaan, kun tajusin ettei hiekan jyvääkään ja edessä peilijää. Normaalisti olisin käyttänyt hyväkseni jalkakäytävän reunakoroketta, koska sieltä se pito olisi löytynyt. Nii, siis normaalisti. Juuri tänäisenä kertana puolessa välissä mäkeä tallasi koiranulkoiluttaja vastaan ja vielä sitä ajoradan puoleista reunaa myöten. Jee, ihan kiva. En ihan häntä halunnut litistää, joten keskityin auton hallintaan.

Auto täynnä koululaisia, likimain 70 henkeä kun pito hävis alta ja mentiin suksena peilijäinen mäki alas jonka juurella y-risteys ja pudotus yli 5 metriä vuolaana virtaavaan ojaan. Seisoen jarrulla ja vauhti vaan kiihtyy,kun tajusin ettei bussi käänny 90 asteen risteyksestä vasemmalle yritin oikeaa haaraa. Ehdin huutaa  lapsille, että pitäkää kiinni, nyt mentiin. Hirveä poru alkoi autossa että avaa ovi me halutaan ulos. Siinä vaiheessa käi mielessä, että niin miekii haluan, mutta onneks tajusin pitää suuni kiinni. Ehin vaan ajatella että se ois viimenen niitti minkä tekisin kun ne kiihtyvästä autosta alkais hyppiä tielle, johan ne jäis paripyörien alle.

En muista millon olisin bussin ratissa niin paljoa pelännyt.

Lopputuloksena oli että toinen etupyörä humahti tyhjälle, muuten bussi jäi tielle. Oli aika hurjaa kattoa ite sitä rotkoa nenän edessä. Ei auttanut muu kun laskea porukka takaovesta ulos, ja pyytää kävelemään sadan metrin päässä olevalle pysäkille odottamaan toista bussia joka tuli pari minuutia jälkeeni.Soitin varikolta apua.

Työkaveri tuli ja pysähtyi, kysyi tarviinko apua. Sanoin soittaneeni  varikolle, ja että jos hän voisi noukkia ne matkustajani kyytiin.  Kellosta seurasin aikaa siinä odotellessani. 20 minuuttia tieltä suistumisen jälkeen tuli hiekkaa mäkeen. Teki muutama kirpakka sananen antaa palautetta sen mäen kunnossapidosta, ei tämä suinkaan ollut ensimmäinen huonosti hoidettu aamu sillä tiellä.

Siinä apua odotellessani moni meinasi ajaa uteliaisuuttaan risteyksen suoraksi kun töllöttivät sitä bussia. Normaalisti olisin odottanut ratin takana apua, mutta nyt sen bussin keulan asento oli niin hurja sen tyhjän päällä, etten yhtään halunnu istua siellä, vaan seisoskelin muutaman metrin päässä autosta.

Jälkeen päin käi mielessä että saivatko ne matkustajat kriisiapua, miulle ei kukaan ainakaan koskaan sellasta tarjonnu, ei kukaan sitä paikalle pysähtynyttä työkaveria lukuunottamatta edes kysynyt et olenko ok. Nykysinhän sitä ollaan tuputtamassa joka paikassa, riittää melkeen että on ollut jossain kilometrin säteellä liikkeellä kun jotai tapahtuu.

Kuvassa olevalla bussilla eikä sen kyljessä näkyvällä nimellä ole mitään tekemistä tapauksen bussin kanssa, ainoastaan väritys on samanlainen.