Aamulla startti 8.10 pihasta auto tolkuttoman täynnä kamaa. Ekan puolen tunnin ajon jälkeen pysähyin tankatakseni, ja huomatakseni, että eipä toimi mittarit. No en ois sitä bensaa niin kipeesti tarvinnukkaa. Olihan tankissa viel puolet jälellä, tankkaan sit matkalla.
Tirvassa oli tapansa mukaan iso ratsia vastaantulijoiden kaistalla, jossa vedettiin autoja sivuun. Siinä on hyvä paikka, iso levike johon saa rekatki näppärästi. No mie ajelin eteenpäin ja pysähyin sit Tirvan Ritoililla ottaa menovettä. Tais vissii vähän blondi olla taas liikenteessä kun ei osannu ottaa automaatista kuittia ennenku yks mies neuvo, kiitos vaan hänelle. Vähän jäi kyl rahastuksen maku, kun vessakäynnistä piti silti pulittaa rahaa vaikka otti tankin täytee. Hmph.
Jatkoin matkaa, enkä tapojeni mukaan nyt pysähtynyt Matkakeitalla Iitissä, vaan kurvailin kohti Lahtea. Yleesä miul on ne tietyt paikat mis pysähyn. Kävipä mielessä siellä asuva ystävä, ja rimpautin josko saisin kahvikaverin. Hän sanoi olevansa töissä, mutta aikeissa juuri lähteä lounalle ja neuvoi miulle paikan työpaikkansa läheltä missä treffataan. Mie joka tapauksessa ajan siitä hetken päästä sadan metrin päästä ohi, joten ei tuo isoa mutkaa tehnyt. Suuntana Pullapoikien kahvila. Reilu puolisen tuntia siinä kuulumisia vaihdeltiin, kun hänen piti palata takas työhönsä ja miun jatkaa matkaa. Kattelin kelloa, et kaks ja puol tuntia sit lähin kotoo ja nyt olen vast Hollolassa, ei oikee edisty.
Lahen jälkeen nokka kohti Tamperetta. Ja kukapa se siellä Lammilla tutulla levikkeellä miulle vinkkas kun ystävämme liikkuva poliisi. No ei ollu ainakaa ylinopeutta, ja sen tutkanki näin hetkee aikasemmi. Jostain syystä ne erottaa, kun kuskin ikkuna on rakosellaan ja tyyppi istuu kuskin paikalla. Heppu, joka miut pysäytti on muuten sattunu ennenki, meinasin jo kysästä et tuliko ikävä, mutten sit viittiny. Katto vaan rekisteriotteen ja ajokortin ja toivotteli hyvää matkaa. MIehän ajoin tuos kolmisen vuotta sit LP.n tutkaan pienellä ylinopeudella ( 80km/ h alueella nopeutta 84) ja antovat huomautuksen. Siitä asti miut aina sillon tällön noukitaan jonosta heiän toimestaan.
Matka jatku kohti Tamperetta ja seurailin Vaasan opasteita. Ikaalisissa oli pakko pitää vessatauko, ja kun vähän huoltsikalla tyyppi katteli et tuutko vaan vessaa ni ostin sit karkkipussin, ettei jää mitää hampaankoloo hälle.
Ylöjärvellä olen monasti ohi kulkeissani katellu et siinä on vahinkovakuutusyhtiön kauppa ja mieli on monesti tehny poiketa, mut yleesä oon liikkunu viikonloppusin, ettei se oo ollu auki. Se tulee aina nii yllättäen, etten osaa ennakoia sitä risteystä ja huomaan sen kaupan kohalla aina et oon menny ohi.
Jossain Parkanon ja Jalasjärven välillä alko kehtoittaa tolkuttomasti se ajaminen, ei ois enää millään viittiny. Nyt oli kyl musiikkiaki mukana, kun viimein sain autoon uudemman soittimen. Löysin Kärkkäiseltä adapterin millä sain vanhat auton piuhat sopimaa uuempaa soittimee. Tosin soitin piti jättää ulos reiästä, kun miun piti vähän väkivalloin entinen irrottaa. Ei miusta ainaskaa hyvää autoradiovarasta tule, ku puoltoista tuntii tappelin sitä vanhaa soitinta irti.
Pysähyin Juustoportilla Jalasjärvellä, käin kaupassa siinä ja sain uutta puhtia, kun ajattelin ettei enää ole pitkälti matkaa kokonaismäärään nähen, vaikka siitä tulee viel Orisbergiin matkaa lähes 70km, mis miul oli mökki. Jännäilin et ehinkö ennen viittä perille ja Orisbergin pihaan kurvasin 16.35 huomatakseni, ettei siel ole ristin sieluu ja kaik ovet lukos. Ihan kiva. Yritin soittaa pariin otteeseen sen numeroon, muttei kukaan vastannu. Just. Eikö ne ookkaa muistanu et mie tulen tänää. Olin saanu meiliin viestiä et porukka kokoontuu 18 vanhalle kirkolle Isoonkyröön kökkään, ja ajattelin lähtee sinne, kaipa mie vaik ystävän luo yöks pääsen. Ehin ajaa muutaman kilsan kun Orisbergin emäntä soitti et on jossai saares jonku porukan kans ja et miul on mökki 8 varattu ja avain oves. Ei muuta kun auto ympäri ja viemää tavarat sinne mökille.
Kannoin tavarat sisää ja kattelin mökin ympäristöö et iha mielettömästi mustikkaa ja isoo. No jos vaik huomen ehtis noukkii. Ois karhunpelätinki matkassa, minkä Leevi pisti päreiks. Siis uskomattomat voimat pienellä miehellä. Ikivanha peltinen marjanpoimuri, jos on se liikkuva luukku, ni jätkä sai sen irti. MIe sain kaksin käsin vääntää et sain sen luukun takas paikoillee.
Hyppäsin autoo ja ajelin kohti kirkkoa. Matkaa tulee liki 20km. Kattelin vähän aikaa et autoi kyl on, mut ei ihmisiä missää. Soitin ystävälle ja hää oli just työpaikallaa keittää kahvia kökkäsakille. Hää käski miun seistä sijoillani ja tulee ite kohta. Mie siin tallasin ees taas ja lueskelin taululta kirkon historiaa. Yks nainen tuli kysyy et onko miulta jotai hukas, vai ootanko jotai. Mie sanoin et miun käskettii pysyy paikoillani.
Ystävä saapui sisarensa kans ja keräilimme hanskoja sun muita tarvittavia tykötarpeita, mis hitos on miun rukkaset? Tää vuodatus päätti just nyt taas alkaa kenkkuilee ja hävitti tästä pätkän pois. Mitähän mie äsken oikee kirjotin.
Nii, alussa oli maa, suuri ja avara, tilanne näytti ens vilkasulta tälläseltä
Vaan muutama hassu laudankappale, noistako pitäs oikeesti rakentaa yli 150 kojua? Camoon. No eipä siin mitää. Marssittii hanhenmarssia peräkanaa alueelle ja ryhdyttii töihi. Ens leviteltii kojujen rungot suurin piirtei niille tuleville sijoillee. Sit joku keksi miut huutaa pöngäks, sitähän täs ei oo viel aikasemmi tehtykää, vaik miekii oon monee taipunu. Pari tyyppii piteli runkoja pystys ja pari löi lautoja väliin, et ne kans pysys kasassa. Piti yhen miehen päästä huomauttaa miulle et miun pitämä runko on vinos ja sen piti saaha pari senttii sitä oikasta. Olkoo, tulipa toiselle hyvä mieli ku en räpättäny takas. Toiset vaan irvisteli et sen piti päästä pätemää. Suotakoon se hänelle, ei se oo miulta pois. Saatiin kuiteki kaikki kojut siihen mallii kasaa, et kaikki laudotukset ja pöytälevyt oli paikoillaa. Ja möngittii kahville. Kyllä oli maaliman hyvää nisua joku tehny, en päässy perille et kuka se oli, on kyl epäilys et kuka se oli.
Sovittiin Johannan kanssa et mie tuun seuraavana päivänä eli torstain hänen luokse joskus puolen päivän korvilla tekee sotilaille sapuskaa ja katotaan mitä sit tehään. Ehkä keitetään saippuaaki. No aamulla tuli viestiä, ettei hän ehi kotiinsa ennen puolta päivää, mutta silti voin tulla heille. Ehin just pihaan kun Johanna tuli parvekkeelle ja hihkas sisälle. Jätin oman autoni hänen pihaansa ja lähettiin kattelee telttapaikkoja markkina-alueelle. Niitä mittailtiin hyvän aikaa ja pojat löi tappeja maahan kiinni. Niitattiin pöytiin myyjien nimilaput, ja moneen otteeseen oltiin jo lähössä sopan keittoon kun aina joku lennätti häntä johonkin suuntaan. Mittarin mukaan mie tallasin yli 5 kilometria siel ees taas. Kolmen jälkee viimein päästii kauppaan asti ostamaa soppatarpeet. Ja itelle pitsat, et jaksetaa.
Mentii heille ja mie siin tuumasin et anna miulle kuorimaveitti, ni alotan joutessani potoatin kuorimisen, kun Johanna ruskistaa jauhelihat. Tosin siin käi sillee et puhelin rällätti koko ajan ja Johanna juos ees taas yläkerran ja alakerran väliä puhuen puhelimessa, mie kuorin 4 kg pottuja ja ruskistin lihat siin ohessa, heitin sekaa keittojuurekset ja kukkakaalit. Sit Johannaki ennätti paikalle kuorimaa sipulit. Oli muuten sellasii tsernobiilisipuleita, et molemmat itki vuolaasti. Ei meinannu enää potun kuorimisesta tulla mitää ku näkö sumeni. Piti käskopelolla yrittää pilkkoo niitä. Mut tulipa opeteltua kuorimaan sellasella liikkuvateräsellä kuorijalla mitä en oo ikinä osannu käyttää. Vähän mie oon kova jätkä. Enkä muuten ole käsin kuorinu tuollasta määrää potoaatteja kahteenkymmeneen vuoteen. Johanna mausto sopan ja äkkiäkös sitä uutta pottua keitetään, yhes hujaukses oli liki 20 litraa soppaa.
Mentiin takas kirkolle, nyt oli vuoros kattojen muovitukset ja säkkikankaiden laitto. Kyllä sai akkuporakoneet kyytiä. Jotain hyötyy on tästä pitkästä rungostakin, sai pressuista yllättävän hyvin kiinni ottalautojen päältä et toiset sai ne ruuvattua paikoilleen. Eikä tarttenu nousta ees seisomaan, vaik toiset suurinpiirtei joutu hyppimää et ylettäsvät. Tääl rajan pinnas ku on totuttu jättää pidempää kantoo.
Pois lähettiin joskus lähellä kymmentä, ystävän kans hänen asunnolleen. Pitihän siinä maailmaa parantaa likimain yhteen, tai vähän sen jälkeenki tai kello olla enne ku viimein lähin mökille. Olipa muuten paikoittain nii sakia sumu, et ei nähny ees ajovaloilla mitää, puhumattakaa pitkistä. Piti mennä korvakuulolta, minkä kuljetusalan ammattilainen kyl hallitsee. Yks kissa oli kytiksel tien pieles, aika metkan näköstä ku sumun seasta kaks nappia hehku ja tuijotti auton valois. Jätin auton suosiolla vähän kauemmas mökistä, kun just miun mökin kohalla oli sellanen potero et jos oisin siihe peruuttanu, ni aamulla lähteis ois pakoputki jääny siihe makaamaa. Ajattelin sillä samalla putkella päästä viel kotii asti. Ja kun en tienny et oliko niis miun takana olevis mökeis porukkaa, ni en voinu jättää kulkuväylällekkää autoo.
Perjantaina käin paikallises uimahallis sauvajuoksemas, tosin meinas tulla äitiä ikävä. Allas on pituudeltaa alle 17 metrii, joista mie pystyin käyttämää vajaata 12, kun altaan matala pää oli vaan 90cm syvä. Ei kastu miulla ees vesiraja siinä määrässä. 500 metrii jaksoin tahkota, sit alko paleltaa se verkkainen vauhti ja piti lähtee lämpösee suihkuu. Kyl siin lämpeni kun meni markkinapaikalle ja alko ees taas juoksentelemaan.Kannoin pulpettimet tietullia varten, sekä jakkarat. Ehin toisen kans kantaa koristesaavit leviällee, mis oli jos jonkinlaista horsmaa ja oksaa. Vein ison tonkan huussien luo käsienpesua varten. Yks ehotti et mie kantasin sangoilla sen täytee vettä.
Siis oikeesti, se tonkka oli 60 litrane ja matkaa vesipisteelle aika tavalla. Enkä löytäny ku yhen ämpärin. Joo. Mie näppäränä likkana marssin liiterii ja otin kottikärryt ja 60 litrasen muovikorvon ja niitten kaa painelin kaivolle. Hullu mie voin olla mutten mie hölmö ole. Tosin en mie sitä korvoo yksin pystyny nostaa siihe tonkalle, mut oliha miul se ämpäri siin mil pystyin vajuuttaa nii et sain soikon nostettuu. Mikää ei oo nii viksu ku ihmine.Myyjiä alko tulla koristelee kojujaa, eikä miul ollu siin oikee mitää tekemistä, aattelin sit lähtee syömää jotai. Matkalla tuli Johanna vastaa ja sovittii et menen huomenissa joskus ysin pintaan sinne passipaikalle. Kaupalla ohimennen näin ystävän, hän oli juuri menos somistamaan omaa kojuaan. Pari sanaa ohimennen vaihsettiin, sit hän jo juos tiehensä. Kummallista kun kaikki aina juoksee johonki tuhat rautaa tules.
Pääsin mökille ja huomasin, että kaffilarakennuksen ovi oli auki. Miul oli vieläki alkuviikon yöpymiset maksamatta enkä ollu matkustajakorttiakaa palauttanu. Ei vaan ollukkaa emäntä ite paikalla ja tää toinen ei oikeen tienny mitä myö oltiin sovittu näistä miun yöpymisistä. Hän soitti emännälle joka oli Seinäjoella tukussa. Emäntä alko kyselee miulta et miten mie mahun sinne kahen hengen mökkiin. Mie sanoin et on sitä seinää potkittu aika tavalla kun mökki on just sängyn mittanen. Hää ehotti, et jos mie meenki isompaan mökkiin alueen toiselle reunalle. Ja et saisin sen samaan hintaan kun pienemmänki, ni mahtusin paremmin. No miepä keräsin kamani kasaan ja muutin 4 hengen tupaan. Voi et oli hotua. ihan yksin 4 sänkyy käytös ja tilaa ympäril. Normisti se isompi mökki on kai vitosen kalliimpi, et ei siinä suurta eroo hinnas ole, mut kuvittelin et kylhä mie mahun pienempää ku olen yksin, edellisenä kesänä oli tuo mamman mussukka mukana sänkyineen ja tavaroineen.
Hetki ennen asiakkaita
Lauantaiaamu valkeni ja sonnustauvuin sotisopaani. Olin varta vasten tehny villakankaisen huivin, hameen ja liivin, olin hommannu helavyön mikä oli syntisen kallis. Kaksneuvosii en ottanu matkaa. Olin ostanu myös helaiset kaulakorun ja rannekkeen. Yks ihminen teki miulle tuohivirsutki. Ystävältä sain villakankaisen viitan ja säärystimet, jos sattuu olemaan siinä portilla kovinki kylmä. Siinä tietullin keruussa kun ei ollut minkäänlaista kojua suojana, niinku myyjillä oli. Ja äitiltä käin kähveltämäsä vanhan kahvisäkin, josta hää oli aikanaa tehny pyyheliinoja, mie tein siitä essun. Ei se haittaa et essun etumukses lukee jotai kahviin viittaavaa himmeesti. Tosin ei 1700-luvul viel ole Suomeen kahvia taidettu tuua, mut mitä se haittaa. On se ainaski sota-ajalta peräsi. Vanhempi ku mie.
Virsut oli muuten hyvät, mut märälle nurmelle ei niil voinu mennä, heti kastu sukat. Ois pitäny käsitellä ne sillo ku sain ne. Tekijä oli antanu ohjeen et ne pohjat pitää tervata kirkkotervalla ja kävellä ruumenissa. Ei tosin antanu niitä matkaa ku koulutoveri ne oli käyny hakemassa. Myöhemmi ku mie lähin tauolle vaihoin virsut crokseihi, ni pystyin menee kauemmaski kattoo myyjiä. Ei oikeeoppista, mut pakon sanelemaa. Lauantaina alko sitäpaitsi kolmen jälkee tulla ihan kaatamalla vettä, eihä miulle ees tuon viitan päälle mahtunu sadetakki. Mut hyvin piti villaviitta vettä, sisäpuoli oli ihan kuiva vaik sit vettä tuli aika rajusti. Mein oli pakko sulkee tietulli jo sillon kolmelta kun ihmiset katos kun maan nieleminä. Vähän aikaa siin kiertelin kojuja, mut sit lähin pois. Ystävä lupas ottaa viitän ja laittaa saunaan kuivamaan, kun sanoin etten saa sitä mitenkää mökissä kuivaks, taatusti ois ollu sunnuntaina märkä jo kokonaan. Käyn vaan ensin hakees auton lähemmä. Voip muute tulla vilu ohuessa harsopaidas.
Auto oli pitäny jättää yhelle pellolle, ja siel kun autot eestaas ajeli, ni oli aikamoista mutavelliä, mietin et pitää aika hissuksii sielt tulla pois, ettei toi matala auto jää kiinni. Hame oli savessa polvia myöte. Siel oli yks kökkämies raktorin kaa ilmeisesti just siks et jos myyjät jää kiinni autoillaa. Mut sain mie ihan hissuksii ajamalla sen auton sielt pois, ei passannu paljoo kaasuu painella ylimääräsii.
Sunnuntai valkeni kuivana ja lämpimänä. Ihmisiä virtas tasasena virtana, eikä mitään käsitystä siitä että kuin paljon sakkia tullista ja tullin ohi kulki. tuhansia ja taas tuhansia. Toiset luikki ohi tullin muka viattoman näkösenä, mut ei perään lähetty huutelee. Eikä oo käsitystä siitä mitä toisen tullipisteen kautta sakkia tuli. Sotaväkikin käi äkseeraamas ja ampuvat välil nii, et meinas huono mennä housuu.
Jipii, taas hävis pitkä pätkä kun tää vuodatus keksi heittää miut pihalle. Taian suosiolla jatkaa toisena päivänä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.