Löysin tuolta netin ihmeellisestä maailmasta yhen exän kirjoituksen, joka liittyy tähän meidän kylään.  Jutun pohja perustuu tositapahtumiin ja henkilöt on paikallisten tunnistettavissa, kun nämä kyseiset henkilöt tuntee.

Intiaanikesä 

Elettii vuotta miekka ja kilpi. Kesä ol harvinaise kuuma ja joossa ol ves allaalla. Yksinäine intiaan meloskel vihriäl kannootillaasee jokia pitki. Kannootti män keviäst myötävirtaa. Intiaanipäällikkö Mahtava Metel siinä tek taivalta, hää ol mänössä tervehtimmää toista päällikkövä alajuoksul. Sillo tällö Mahtava Metel otti retkitomahawkin ja raivas jokkee kaatuneita risuja pois tieltä. Välillä rupes käymää sakia savu, ko päällikkö pan rauhapiipuks. 

Päällikö sulkapäähinees ei olt monta sulkaa. Kotkia ol nii harvas, jotta päähinee ainuva sulka pit lainata naapuri kanalta ja värittää. Se käi täyvestä, sulka ko sulka. 

Viimoseltaa kannootti tul naapurkyllää ja Mahtava Metel rantautu. Vierasta vastaa tul kylän poppamies, Savumerkki-Sauli, joka toimitti luppoaikonaa Uutis-Mokkasiinia. Jakelu hoitu savumerkkii välityksel. Urakka ol kova, tillaajia ol jo satoja ja kaikil pit olla oma kopio.

-Hau, tervehti poppamies. -Mites reissu män?

-Ugh, vähä ol pajuja vastukkeena, mut läpi pääsöö vielä. Meijä pitäs joskus porukal vähä raivata tuota väliä...

-No otetaapas asia puhheeks meijä päällikön kans. Männää häne tiipiisee.

 

Tää intiaaniheimo ol senverta tasa-arvone, jotta höil ol päällikkönnä squaw, Kerkiä Kiel. Nimi kuvvaa päällikön puhelahjoja.

-Hau ja ugh, hyö tervehtiit toisiaasee. -Mitäs läksit, Metel?

-Aattelin jotta meijän pitäs kunnostaa tuo jok silviisii, jotta pääsöö kannootil paremmast kulkemaa... ko ei tuo rautahepokaa ennää seisatu meijä kyläs ilma isova kivemurikkaa kiskoi välis. Voitas perustaa vaik joku yhistys asiaa hoitelemmaa.

-Hmnojoo... ja sit voitas rakentaa muutama tiipii reiti varrel. Nuotiopaikaks.

-Hyvä aate, Metel hihkas.- Ne voitas vestää hirrestä, ni kestäsiit vähä pitempää. Kukaha ossaa vestää hirstiipiin? Ossaat sie poppamies?

-En, mut täs kyläs assuu yks maissiviljelijä kuka ossaa, Huriseva Husqvarna. Pyyvetää hänelt apua.

-Ja sit voitas tehä pari kannoottilaituria...

-Nii ja pystytettää jokune totteempaalu varottammaa koskipaikosta, Kerkiä Kiel huomautti.

-Veen laatua pittää kohentaa, Mahtava Metel lisäs. -Mie tuos tullessai hörppäsin vettä jannoo ja miusta se ei olt oikei suun mukasta.

-Yhistyksee pittää saaha jäseniä ja.

..

-Ja lintutorni pystytettää... talvel pittää tehä latu, ni pääsöö hiihtämäl kulkemaa. 

Ja sammaa mallii kokous jatku vielä vähä aikaa. Iltahämäriissä joolla meloskel ommaa kyllää kohen tyytyväine Mahtava Metel. Pistipä välillä oikei viheltelemmää. Taakseppäi vilkasemal Metel näk, mite poppamies lähettel Uutis-Mokkasiinia. Särki hyppäs jossai. Laulurastas alottel yölaulua rantalepikossa.

-Jaa mistähä se Huriseva Husqvarna on nimesee saant, Metel mietti meloskellessaa. -Noh, kaikil kylil on omat intiaantarusee, tää on yks niistä.

               Sill naapuri kanan viimeisell sulall raapustellu yx paikalline mohikaani

...

Sielun Veljet - Kanoottilaulu