Kävin tiistaina istuksimassa jonkin aikaa tuolla kokoontumispaikassa missä oli määrä Lappeenrannan neulojien tavata, mutta puolen tunnin odottelun jälkeen vain Mari saapui paikalle, jolta sain kauniin karpalonpunaisen sytomyssyn. Myssy on tehty Tenneseestä, että ainakin on kutittamaton ja täyttä puuvillaa. Kiitos Mari.

Hetki turistiin ja kun muita ei näkynyt tulevan paikalle, lähdettiin siitä sitten pois.

Nyt kun on joka aamu noussut heti kohta kuuden maissa ylös, ei meinaa enää silmät auki pysyä iltaisin. Miehän olen tunnetusti sellainen yökyöpeli, ettei mitään rajaa. Hyvä jos ennen yhtä yöllä pääsen nukkumaan, vaikka kuin yrittäisi. En edes ole jaksanut näitä seuraamieni blogien päivityksiä lukea kun tuppaa pilkkikisat alkamaan.

Tänäkin iltana veti tuohon sohvalle syrjälleen töiden jälkeen, laitoin vielä lasagnen uuniin ja kellon viereen soittamaan. Yritin toisella silmällä katella suurinta pudottajaa. Häiritsi vaan välillä kun joku sahas kunnon tukkia edes takasin niin kovaa etten kuullut edes sitä kelloa. On ainakin ruskettunutta lasagnea. Ei onneks palanut. On se kumma kun ei saa edes jalkojaan lepuuttaa hetkeä kun joku vetää tukkisahalla korvan juuressa. Hmph.

Ei ole oikeen viittiny tuolla pihallakaan tallustella noitten itikoiden takia, ja lähes joka päivä on vettä tullu, ni ei senkään takia tule mentyä. Nurmikkokin pitäis ajaa, mutta kun en jaksa työntää siinä märässä heinikossa sitä leikkuria.Ja kun koko viikon on tulut töissä juostua paikasta toiseen kulettamassa niitä ruokalaatikoita, niin ei enää kotona jaksa tehä mitään.

Tänä aamuna laitoin piruuttani askelmittarin aikomuksena kattoa päivän askeleet, mutta siinä kävi vähän huonosti. Unohin mittarin olemassaolon ja työnsin housunkauluksen takasin vyön alle keittiössä. En ole kyllä varma ottiko se kiinni farkkutakin helmaan vaiko mihin, se kuitenkin putos kivilattialle ja meni tuhannen päreiks. Näyttöruutua en löytänyt, en tiiä minkä kalusteen alle se singahti. Että se siitä mittarista. En ois halunnukkaa tietää.

Sykemittarista en ole askelmittaria löytäny, siitä näkee vaan kulutetut kalorit. Ainakin jalat kertoo sen, että on seikkailtu ympäri kaupunkia tallaten, sen lisäks että olen ajanut pakettiautoa koko päivän. Ja kun tuli vielä noita ylimääräsiäkin tallauksia. Kesken postikierroksen piti viedä auto parkkiin ja lähteä metsästämään teinille pankkikorttia. Sitten taas ylimääränen keikka ilmaantu työn puolesta. Olin työasioissa pankkiin matkalla ja jouduin jättämään auton tosi pitkälle. Ei siinä mitään, mutta kun olin jo melkein pankin portailla muistin että ne hemmetin avaimet on autossa, ei muuta kun tallaa takas tonttu. Ja ne avaimet otin just siinä parkkipaikalla pois postikassista mikä miulla siellä pankissa oli mukana. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Aamulla oli vielä tukkukeikka hakien jotain puuttuvaa tavaraa. Kassalla oli venäläismies pakkaamassa tavaroitaan ja kassahenkilö vähän hölmösti laittoi miun ostokset menemään samaan lokeroon tämän miehen kanssa. Eikös tää ukko tarrannu kiinni siihen miun salaattikuutioämpäriin ja meinas ihan pokkana tunkea omaan kassiinsa. Mie tartuin rivasta kiinni ja sanoin että siihen et kajoa, se on miun. Vähän se jäi hölmönä kattelemaan kun papatin sille vähän aikaa suomeks, että pakata voit, mutta se pönttö nousee miun autooni. Näki naamasta, että ymmärs kyllä. Miehän siitä olisin joutunu vastaamaan, että laskutettu on firman tililtä, mutta pyttyä ei ole missää.