Vilukissi usutti hullua, enkä voinut olla tarttumatta aiheeseen. Hän pyysi esittämään kangasvarastoni, mikä ei koskaan hupene, turpoaa vaan. Tosin tämä on sitten kunnon romaani.

No koko varastoa en jaksanut kuvata, koska niitä on vähän monessa eri paikassa. On vaatekomerossa ulkoilukankaat, toisessa komerossa tilkkuja laatikollinen, on olohuoneen nurkassa monta muovikassillista puuvillakankaita, taitaa olla pari laatikkoakin, sohvan takaa löytyy resorit, kun nekään ei tähän neljään asuttuun vuoteen ole vielä paikkaansa löytäneet. Olkoot siellä, tiedänpä mistä ettiä tarvitessa. Uusimmat ostokset tulikin jo tuossa edellisessä kirjoituksessa esiteltyä. Näissä kuvissakaan ei ole vielä kaikkia, tuo korkea hylly on sängyn vieressä ja siellä on vielä alahylly täynnä kankaita.

Laatikoissa hyllyn päällä on ulkoilukankaita ja jotain tikkipaloja. Siis ruskeissa. Harmaa iso määrä ja niiden päällä oleva on niitä villakankaita joita ostin. Myöskin viiden metrin paloissa.

Marjapuuronväriset ovat niistä kangaspakoista, joita hain sieltä Espoosta kesällä. Leikkasin kaikki 4 pakkaa viiden metrin paloiksi, on helpompaa säilyttää kun kokonaisia 150 cm leveitä pakkoja. Toisessa kuvassa on osa puuvillatilkuista olohuoneessa. Tuo koko hyllyjen välinen nurkka on täynnä niitä.

Viime talvena sain tarpeekseni noista trikootilkuista ja möinkin niitä suurimman osan huuto.netissä. Just tuollasta värivirheellistä, mutta nykysin jo niin pientä ettei itelle ainakaan mitään niistä tee, lapsille kyllä. Saattoi olla pakan päitä joista oli värimalleja otettu ja jotain kirjoitusta yms. 17 suurinpiirtein kilon nipusta jäi 2 myymättä. Ne saan ujutettua vaikka kummitytölle nukenvaatteisiin.

Yksi iso viskoosinen lainekreppikin olis pituus muistaakseni yli 4 metriä leveys muistaakseni 130cm tai jotain sinne päin. Olen joskus saanut joltain, mutta en pidä väristä. Möin sitä huutonetissä ja yksi sen sitten huusikin. Kun en ollut saanut rahoja puoleentoista kuukauteen huudon päättymisestä,en minkäänlaista yhteydenottoa, vaikka itse lähetin moneen otteeseen viestiä, peruin kaupan. Seuraavana päivänä sitten tämä ihminen laittoi neljä euroa tililleni ja uskoi sen riittävän myös postikuluihin. Ihmetteli vaan suuresti etten halunnutkaan myydä sitä hänelle.

Miun ompelupakkikin on sellanen siro pien jättikokonen työkalupakki, niinku korurasiakin. Pituudeltaan reilu puol metriä.

Pyysi Vilukissi myös esittämään että mitä olen noista kankaista saanut aikaan. Tietenkään lasten vaatteita ei sattuneesta syystä enää ole, muutaman vuoden ja muuton jälkeen. On jossain vaiheessa pakko luopua ja antaa tarvitseville. Jotakin olen saanut itelleni aikaseks.

Tämä on itse asiassa ensimmäinen koskaan tekemäni ompelutyö vuosien takaa. Asuttiin vanhan puutalon yläkerrassa ja sauna oli keskellä taloa mihin piti kipittää ulkokautta. Halusin pitkän aamutakin jossa ei tule pakkasessakaan kylmä. Takki on tehty Burdan kaavalla mustasta ja valkeasta keinoturkiksesta, kiinnittiminä nuo siniset satiininauhat. Tein sen ihan nilkkapituisena. Alkuun oli tarkoitus laittaa silkkivuori, mutta sitä ei ole vieläkään yli 20 vuoden jälkeen. Vuorista tuli kummipojalle halloweenasu.

Ei miulla ollut edes kunnon ompelukonetta, vanhalla polkumallisella Kaiserilla tuon kasaan tikkasin. Mietin että jos exex appiukko sillä polkee autoon penkinsuojuksia, niin kyllähän mie yhen aamutakin teen. Tosin nyt jälkeenpäin harmittaa että lahjoitin koneen jollekkin trokarille. Olihan se painava, valurautajalkainen, eikä tehnyt kun suoraa tikkiä, mutta tosi paksukin kangas meni helposti läpi, toisin kun nää nyky vempeleet.

Jossain vaiheessa tein tämän ruskean silkkimekon, tarkoituksella värivirheellinen. Sitä pidin todella paljon, mutta kun nykysin ei enää tuo ruskea ole miun väri on jäänyt kaappiin kuleksimaan. Saattaa jopa mennä yhä päälle, ainakin poikaa odottaessa sitä pidin paljon.

Samalla kaavalla olen tehnyt pari muutakin mekkoa, yksi oli ainakin turkoosi yläosa ja auringonkeltainen vekitetty alaosa, sitä en tosin löytänyt. Muistaakseni joku käsityökerhon malli. Miusta on kiva tehä eri kankaista ja vähän muutellen kun jostain hyvän kaavan löydän.

Tämä oli viimeiksi päällä kolme vuotta sitten serkun häissä. Mekkoon kuuluu pari hartiahuivia, toisessa valkea ja toisessa ruskea hapsunauha reunassa, irtovyö ja pussukka. Kangas on vohvelikuvioista puuvillatrikoota, ei hiosta, ja todella mukava päällä. Kuvasta ei ihan saa selvää, mutta kuvio on päivänkakkaroita.Tämäkin on nilkkapituinen, niin kun yleensä miun kaikki mekot tuppaa olemaan. Suora yläosa ja ylileveä helma. Helmaa kavensin aika paljon alkuperäisestä kun olin itse sotkeentua niihin. Kavennusosasta tyttö sai hameen ja topin.

Ihan omaa mallistoa. Kuvasta ei oikein ota selkoa, mutta kun noita ei ole tehty hengaria pukemaan.

Löysin jostain myös ihan perustakin kaavan, ja sillä on tullut muutama nuttu tehtyä.

Tällä kaavalla on tehty myös lyhyenä - siis lantiopituisena seuraavan anilliinin punaisen mekon jakku. Tuossa petroolin värisessä kokeilin konekirjontaa ensimmäisen kerran.

Kissa tuo on olevinaan taskussa, mutta harjoittelua vielä vaatii.

Tässä muutama mekko samalla kaavalla. Välillä helmahalkio on eri sivuilla, välillä takana riippuen mekon leveydestä. Rintalaskos on toisissa hieman eri paikassa ja toisissa on sauma koko etupituudelta, toisissa ei. Olan leveyttä on muuteltu ja nuo kaksi viimeistä on helmasta levitettyjä. Kukallisen levitys lähtee kainalosta, tosin oletetun vyötärön kohdille tein pienet sisäänotot, kun muistutin sen kanssa kävelevää puolijoukkuetelttaa. Marjapuuron värisessä levennys lähtee vasta lantiosta ja kun on napakkaa kangasta vaikkakin on viskoosia, nin siinä on ryhtiä ihan eri tavalla. Noita ei vaan ole silitetty kun ovat komerossa olleet ahtautuneina. Harmaa on kaikista tyköistuvin vyötäröltä kun kummitäti pääsi mittailemaan, entinen ompelija kun on. Valkeassa kukallisessa ja oranssissa on vetoketju takana muissa ei. Samalla kaavalla tein myös tyttärelle puseron rippijuhliin maastokuvioisesta mersh kankaasta. Hän ei halunnut siitä pitkää, siitä vain ei ole kuvaa koneella.

Anilliini on pohkeeseen, tein sen sisaren merkonomipippaloihin, samoin kun jakunkin.  Valkea puoliväliin reittä ja jotain hyvin ohutta verhokangasta, mutta se olikin vähän harjoittelukappale, minkä mukaan on sen jälkeen muutokset tehty. Voishan sitä kai pitää jos tää kroppa olis hieman sutjakammassa kuosissa. Tai ainakin alla on oltava joku näköeste.

Muut ovat pitkiä. Just muistin että miulla on vielä yks sinivalkea mekko samalla kaavalla tehtynä, mutten muistanut sitä kuvata. Yläosa on sähkönsininen paksuhko kiiltäväpintainen, helma hyvin ohutta valkeaa ulkoilukangasta ja viistolla helmalla. Ja kun tarkemmin asiaa mietin, niin se on tehty tuon yllä olevan ruskean silkkimekon kaavoilla. Siinä on irrallinen merimieskaulus. Laitoin sen työkaverin 50 vuotis juhliin, ja onneks isäntä sääli lipputankoaan kun muut työkaverit uhkas vetää miut lippuna salkoon. Miuta ei ymmärretä.

Musta on paksua satiinia, jotain Polan kangasta, mikä ei edes rypisty istuessa +++++++++++++++. Samasta kankaasta olen tehnyt suoran nilkkapituisen hameen missä on halkio polveen asti. Senkin teko oli joku ihme etiäinen. Oltiin muutama vuosi sitten Marttojen adventtijuhlassa ja aloin puhumaan pöytätovereille, ettei miulla ole kunnollista mustaa hametta. Kello oli jotain 8 illalla ja puhuin yhdestä sukulaistädistä, jonka muutkin tunsivat. Seuraavana päivänä innostuin tekemään mekon ja hameen.

Olin saanut hameen melkein valmiiksi kun äiti soitti että tämä sukulaistäti oli edellisenä iltana juuri niihin aikoihin kuollut kun hänestä ja mustasta hameesta puhuin. Pikkusen nous tukka pystyyn. Hänellä oli ollut kaunis lähtö. Vanhustenkodissa missä hän asusteli olivat laulaneet joululauluja ja täti oli halunnut kuunnella omasta vuoteestaan. Hoitaja oli välillä käynyt vilkaisemassa ja täti oli havahtunut ja sanonut:" Ai mie luulin olevani taivaassa!" Kerran syvään hengähtänyt ja siihen nukkui.

No niin. Silmät kuivaks ja asiaan. Oranssi ei ole noin tumma oikeasti, on sellainen kaunis persikkainen. Kangas on mokkajäljitelmää, Polan löydöksiä sekin. Se oli päälläni tyttären rippijuhlissa ja liiton kesäpäivillä Kotkassa olen sitä pitänyt. Oikein miun lempivärini. Kangastakin olis vielä jakkuunkin, mutten ole saanut tehtyä. Jostain syystä jos ei tee kerralla ne tuppaa jäähä kuleksimaan.

Harmaa on jotain satiinin tapaista, ei ihan ohutta, mutta ei kamalan paksuakaan. On sitä tullut jossain pippaloissa pidettyä, mutta kun tuo harmaa tekee miut vähän omituisen väriseks, ni en monesti ole pukeutunu siihe. Niinku ex sano että tyttö on kalkkilaivan kapteeni iholtaan , mie ja poika ollaan maksamakkaran värisiä.

Kukallisen ja marjapuuronpunasen tein viime kesänä, mutta viel ei ole ollu tilaisuutta pitää niitä. Tosin tuohon marjapuuron väriseen ajattelin laittaa viininpunasesta organzasta hihat tasapainottamaan vähän yläosaa kun tää päärynän muoto vaan korostuu mitä enemmän painoa tulee. Ja kun ihmistä on paiskattu vielä kaljapullohartioilla.

Kullanvärinen liivi oli varsin hupaa koneen neuloille. Muutama neula tylsy ennenkun tää oli valmis sekä saumurista että ompelukoneesta.  Tein tän Partekin 100 vuotis juhliin 10 vuotta sitten, pituus nilkkaan vinolla helmalla. Alla oleva mekko oli myös niissä bileissä. Sen ostin jostain postimyyntifirmasta, tummansinistä loimusamettia ja hieman alle polven. Sitä tuli pidettyä myöskin nyt viime joulukuussa entisen työkaverin 80v päivillä.

Ensimmäinen on pusero, toinen kerroshame mustasta mersh kankaasta. Nuorempi sisko nimitti miut tuo paita päällä lepakoksi esitellessään jollekkin kaverilleen. Pyykkipoikahan ei siihen oikeesti kuulu, mutta kun nuo hengarit ei ole niin leveeharteisia ni pakko sitoa kiinni, muuten niitä saa kaivella nurkasta. Tähän on vielä kolmiohuivikin. Alle vaan musta nahkaliivi ja niittivyöt ja a vot. Jalkaan rotantapposaappaat( 9 cm piikkikorot ja kärki liki yhtä terävä kun korko) . Ja paksu musta meikki. Ja muutama hiuslisäke, että saa kunnon leijonanharjan. Jos ei vanha hevari osaa räväyttää, niin sitten olkoot, mutta hiirulaista miusta ei tehä.

Viime kesän lemppari. Polyesteriä, alla polveen ulottuva puuvillakaitale. Helma tarkotuksella epätasanen ja pituutta sen verran reilusti että meikäläinenkin tarvii korkkarit ettei tallo päälle. Tosin kävi pikku kämmi tuossa hameessa. Huomasin ommeltuani että jos vetoketjun laittaa vasemmalle johon se hameessa kuuluisi, niin silloin etuhelma jää jalan alle, siispä hame ympäri ja vetoketju oikealle. En jaksanut alkaa korjaamaan moista pikkuvikaa. Sitäpaitsi, ei ollut sopivan väristä ketjua silloin just käsillä, niin ketju on kirkkaanpunainen. Pikku vikoja. Helppo korjata.

Sisko teki samasta kankaasta olohuoneeseen verhot ja väitti olevan tosi sähköiset, en mie vaan huomannut hameena. Toinen muuten samasta kankaasta tehty on se kummitytön Belle mekko valkean tyllin kanssa.

Eihän mistään käy esille se että olen horoskoopiltani leijona.