Tää viikko onki tullu pideltyä ihan lomaa, on se kyllä tullu tarpeeseenki. Sitä kun on vuoden yhtäjaksosesti painanut tukka hulmuten menemään ilman pidempää lepotaukoo, ni alkaa olla takki hieman tyhjä. Miehän alotin sen työkokeilun 7.6.2010, sieltä suoraan kurssille ja siitä parin viikon päästä alotin nuo keittiötyöt VMP:ssä. Ainoo pidempi arkitauko oli se huhtikuinen mahatauti, kun kaks päivää tavaraa tuli molemmista päistä ja kolmas päivä meni siitä toipumiseen. Ei sitä helmikuun alun katkoa voi lomaks sanoo, koko ajan olin jotai asiaa toimittamassa.

Aamulla postilaatikkoon oli tupsahtanut iso kirjekuori jossa oli pikkumiehelle huutamani rintareppu. Ajattelin samalla kaupunkireissulla viedä sen tytölle, hän kun sellasta on kaipaillut. Nopeasti se tuli, eilen sain meiliin viestin että myyjä on sen vienyt postiin 2. luokassa. Ajattelin, että tulee vasta maanantaina.

Nimittäin meillä oli treffit yhden kurssikaverin kanssa, ja tämä viestittely oli mennyt hieman ohi toiselta ajankohdasta. Ajoin hänen uuden kotitalonsa luokse ja soittelin että missä hän tarkalleen ottaen on.

Kuinka ollakkaan ihan toisella puolen kaupunkia asioilla. Sanoi menevän parisen tuntia ennen kun ehtii kotiin ja sanoi vielä että joutuu kaikkine kissoineen evakkoon, kun heillä siellä uudessa kerrostalokodissa tunkee ihan mielettömästi isoa raatokärpästä ja useampaan asuntoon. Sinne tulee myrkyttäjät paikalle ja myrkyttävät koko talon. Mie irvistelin, että laske naapurit, tiedä kuka sitä tällä helteellä hengettömänä makaa. No joo, eihän tuollasella saa pilailla, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun joku ihminen kotoonsa kuolee ja kukaan ei kaipaa aikoihin. Aina noit muutama vuodessa löytyy.

Mietiskelin siinä kuumassa autossa etten kyllä siihen auringonpaisteeseen jää kökkimään, vaan poikkeampa kahville viime kesäiselle työpaikalle.

Ensimmäisenä melkein ovella törmäsin emäntään, joka koko hoitoa pyörittää. Siinä tietysti kuulumisia vaihdettiin ja hän kyseli että mitä nyt teen työkseni. Sanoin olevani VMP.n hommissa kiertäen eri paikoissa. Emäntä tarjos sen kahvin ja pyysi istumaan pöytään sanoen samalla käyvänsä soittamassa yhden puhelun. Ei tässäkään vaiheessa mikään kertonut hänen seuraavasta liikkeestään.

Hän nimittäin tuli takaisin pöytään ja antoi paperin ja pyysi miut vohvelien paistoon samalla tavoin kun viime kesänä. Oli kuulema juuri ennen miun ovesta sisälle kävelyä toimistolta ihminen soittanut ja kysynyt siihen hommaan jotain reservissä olevaa ihmistä. Saisin vaan käyttää omaa autoa kulkemiseen, mistä toki saisin korvauksen. Olin hieman yllättynyt ja lupasin toki hoitaa homman vanhalla rutiinilla. Kivaahan se homma oli ja jokaiselle päivälle viime kesänä sattui ainakin todella upea keli, mikä se on ulkona paistella.

Mikä hauskinta tässä jutussa on, että muutama päivä sitten tyttöystävän kanssa sovittiin pitävämme heidän pihallaan vohvelikestit lasten nimipäivien kunniaksi, ne kun sattuvat kuukauden välein tässä kesällä. Sunnuntaina siis mennään harjottelemaan että sit osaa työkseen.

Mie olen nyt ommellu pienelle muutamat pökät, kun ei oikeen noita pieniä taho olla, taikka sitten ne on pitkähihasia. Johan laps raukka tukehtuu tällä kelillä. Ehin vaan nuo parit antamaan jo tytölle, ennen kun tajusin, että oishan ne voinu kuvatakki.  Onneks tyttö laitto tuon kuvan.

Kolmannet on muuten samanlaiset, mutta sinisillä pilkuilla, kun nuo toiset on punasilla.

Lintukangas on ihan puuvillatrikoota, mutta kuvioinniltaan kun vohvelikangasta, tosi mukava vaatteena kun ei ole liian kuuma. Itelleni olen tehnyt vastaavasta kankaasta paitoja ja mekkoja. Noihin oli tarkotus alun perin laittaa nepit ja laskeskelin, että tarviin kymmeneen housuun sellaset ja kun yhteen menee n. 5 kpl ja pakkauksessa on 10, ni yhestä pakkauksesta saa kaksiin housuihin. Nii mie luulin tekeväni.

Meninpä sitten kauppaan ostaakseni nepit ja vinokanttinauhat. Ensimmäisessä eli Polalla ei ollu sellasia neppejä lainkaan ja tultiin tulokseen, että tavallinen nappi on vaikea pukea lapsen päälle joka on koko ajan liikkeessä. Siellä ei ollut kun vinokaitaletta suorana ja kun sitä alkaa taittelemaan, niin menee tosi kapeaksi ommellessa, koska muutenhan se reuna rispaa. Löysin mie pari kivaa kangasta kyllä. Ihan vähän vaan.

Meninpä sitten seuraavaan kauppaan missä tiesin niitä olevan. Juu, olihan siellä. 10 kpl à 5,50€. Huh huh. Hyvä etten pyrstölleni pudonnu. Vinokantti à 3,30€ metri ja kun tarviin ainaki 14 metriä, ni tulee suolasen hintasia ruokalappuja. Joskin ne tulee jo nyt tyyriiks. Ostin päivänä eräänä Anttilasta metrin verran keltasta muovitettua puuvillakangasta ja vasta kassalla tajusin kattoo hintaa 16,95€. Vähän aikaa tuli henkee haukottuu. Ei riitä edes mein keittiön pöytää kattamaan vaikka onki pien pöytä.

Tästä toisesta kaupasta löysin tarjouksessa kivaa farkkujäljitelmää missä on hentoja päivänkakkaroita vastaavaa kangasta 3,90€ metri. Tosin ei miun ois tarvinnu ees nii paljoo ottaa sitä kangasta kun yhestä leveydestä tulee jo 6 lappua ja yhen lapun pituudeks tulee n. 29 cm. Mutta kun en ajatellu ihan loppuu asti. Tästä sinisestä ajattelin kyl et saan liinan mein pöydälle samalla ja siks sitä otinki sen 2 metriä. Siltiki oli halvempaa ku Anttilas.

Leikattu on vielä parit samanlaiset haalarit vihreästä eläinkankaasta, toiset muuten tehtynä, vaan kiinnitys haarasta puuttuu vielä.

Olen leikannu myös yhet hihalliset potkuhousut ja neljät hihattomat.

Ruokalappujakin on tusina odottamassa vaan kanttinauhoja reunoihinsa.

Kuvassa vasta kasaankursittuina, kanttinauhat puuttuu vielä.

Sitä sain tänään siltä kurssikaverilta, mutta kun on lentänyt taas ku päätön kana ees taas, ni en ole ehtiny ompelemaan. Ja jämäkankaista tein muutaman aihion kummitytön hiusdonitseihin. Niistä puuttuu vaan kuminauhat sisältä.

Mutta huomennakaan en taia ehtiä ompelemaan, huomenna KIPpaillaan. Me ainakin kokoonnutaan Lappeenrannan satamaan, ja jos sattuu sade yllättämään ollaan kahvila Majurskassa. Mie esitin että ois menty sinne sataman esiintymislavalle omien jakkaroiden kanssa, mut näillä muilla ei taida olla urheiluhenkee kun ne äänesti miut nurin 3-1 ja sano ettei ne ihan niin julkisesti halua kutoa. Höh sanon mie.

Maanantaina on Marttojen perinteinen saunailta, yleensä se on pidetty jo toukokuun puolella ja useimmiten on sattunut ihan järkyttävän kylmä ilma sillon. Nyt kokeiltiin kesäkuuta. Ai pitääki muistaa ottaa makkarat pakkasesta sulamaan pyhänä ja piilottaa ne jääkaapin perimmäiseen nurkkaan ettei ne katoa.

Edit. Tähän asti on ollut todella hellettä, mutta kun meillä oli saunailta siellä saaressa, niin ei ollut yhtään liikaa villatakki sekä toppatakki päällä, aamulla piti ettii sukatki jalkaa kun varpaita palels, lämpötila +9