Oltiin Lappeenrannassa KIPpailemassa seitsemän naisen voimin. Kyllä ihmiset hieman tuijottivat ja joku otti meistä ihan valokuviakin, tosin kysymättä lupaa. Yksikin nainen oikein ovella oli ensin näyttänyt meitä sormella ja sitten tuli vielä oikeen pöydän viereen ihmettelemään ja päätään puistelemaan. Kai se on vaan niin outo näky, että ihmiset kerääntyvät yhteen tekemään käsitöitä julkiselle paikalle. Sain yhen myssyn tehtyä sinä aikana kun siellä oltiin.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli mennä satamaan, mutta silloin tuli vettä niin räväkästi, ettei viitsinyt mennä itteään kastelemaan. Olisi kai tumput kädessä pitänyt väkertää. Mentiin sitten kauniiseen Kahvila Majurskaan. Sateen jälkeen alkoi ihan mieletön tuuli ja kun ajelin teiniä hakemaan siskolta sai oikein kaksin käsin pitää ratista kiinni että pysyi tiellä.

Lähdettiin teinin kanssa varmaan 17.00 matkaan siskolta. Matkaa on 15 km ja yleensä sen ajan 15-20 minuutissa. Niin siis yleensä. Nyt oltiin kotona 18.40. Ja tultiin suorinta tietä. Ehdittiin ajaa siskolta viitisen kilometriä kun oli ensimmäinen puu tiellä nurin. Ei muuta kun saha takakontista ja raivaamaan tietä auki. Sahakin oli niin saakelin tylsä, että meinas tulla äitiä ikävä, sellanen pikkanen rakennuskäsisaha. Sisukkaasti apinan raivolla sen siitä tieltä pois roudasin että kulkemaan pääsee. Kaksi autoa ajoi ohi, muttei kumpikaan pysähtynyt, siinä vaiheessa olin saanut latvan poikki että toista reunaa varovasti ajamalla sen puun pääs ohittamaan. Meinasin näyttää keskaria perään. Tai ainakin irvistää pahasti.

Ajettiin sitten seuraavat 5 kilometriä, pupujussikin koikkelehti pitkin tietä matkalla. Mikäs se siellä yhden mutkan takana olikaan kun iso koivu makas tiellä. Jipii. Ei muuta kun auto sammuksiin ja hazardit päälle. Nyt komensin teininkin apuun. Mie välistä sahasin ja teini kisko isoja oksia pientareelle, välistä toisin päin. 17.42 soitin palokunnan apuun, kun en sille rungolle mitään mahda sillä pienellä tylsällä sahalla.

Paikallinen VPK tulikin sitten vilkut leimuten 18.20. Kuittaili palomestari vielä että eihän meillä tässä enää paljoa ole tekemistä kun sie olet kalunnut jo liki koko rungon paljaaks. Ei niillä moottorisahan kanssa kauaa nokka tuhissu kun ne pilkko sen rungon 8 miehen voimin. Kysy vielä että oliko tien varressa muita nurin. Sanoin että myö oltiin oltu siinä jo liki tunti, etten sen hetkistä tilannetta tiedä, ja sanoin sen lepän raijanneeni pois tieltä. Sanovat olleensa vähän matkan päässä kolmea mäntyä pilkkomassa kun häly tuli, etten ois kyllä niistäkään yli päässyt.

Mutta kauan kestää hälyytyskeskuksesta tiedon kulku palokunnalle kun olivat just pari minuuttia aikasemmin sen hälyn saaneet. Mie vielä terotin sinne hälyytyskeskukseen, että tää meiän kylän VPK on kaikkein lähin, turha on kaupungista saakka autoa laittaa. Hölmöä että ei voi soittaa suoraan omalle paikalliselle asemalle, vaan kaikki on mentävä keskuksen kautta, mikä on ties missä maailman kolkassa. Tai eihän meillä ole jatkuvaa päivystystä, mutta onhan siellä kai kuitenkin aina joku vastaava.

Mie taian kyllä heti maanantaina marssia rautakauppaan ja ostaa uuen sahan autoon, ei noita viiti ees alkaa terottamaan. Onneks oli edes se kontissa. Sekin on ollu paksissa siitä asti kun kolme vuotta sitten oli se hemmetin lumimyräkkä kun kahdessa vuorokaudessa tuli 70 cm lunta ja se oli sika painavaa.  Sillon kyllä kiros ammatinvalintansa alimpaan helvettiin, ja loppupäivästä uhkasin kömpiä talviunille. Se onkin taas sitten jo ihan oma tarinasa.