Tiistai-aamuna heräsin hetki ennen kuutta kun kaatamalla tuli vettä. Seitsemän aikaan alkoi tippua jalkarättejä ja sitä kesti pitkälle iltapäivään asti. Tältä näytti kun avasin makuuhuoneen sälekaihtimen.

Tuuli kylmästi, eikä yhtään harmittanut, etten ole vielä saanut nastoja pois auton alta. Sikäli anteeksiantamatonta, yleensä vapun päivä on se viimeinen milloin ne vaihdan. Kävin silloin pyhänä kokeilemassa, mutta tuohon talon päätyyn tuuli niin inhottavasti suoraan, etten olisi enää päässyt maasta ylös jos sinne oisin kumartunut. Maanantaina en vaan saanut aikaseks, vaikka aurinko paistoi.

Tiistaina tällainenkin heppu värjötteli puun oksalla yksinään.

Keskiviikkona meillä oli häirikkötipu. Koko päivän se räpisteli ikkunassa, olin sitten makuuhuoneessa tai olkkarissa, niin kaveri seuras perässä. Luulin että se nyppii tuota pellistä irronnutta maalia pesätarpeiks, mutta ei se siihen puuttunu. Kävin pihallakin, ja sain seistä parin metrin päässä eikä miusta mitään välittäny, kissasta vähän varoitteli. Kovasti se kuitenkin välillä käi pesää rakentamassa tuohon pihan ainoon omenapuun pönttöön.

Harkitsin jo että pitänee kai pitää nuo kaihtimet kokonaan kiinni, jos ei niin hirveesti itteään peilais ja yrittäs kosiskella. Enhän mie muuten, mutta kun tuo tyhmä kun kalahtaa ikkunaan ja pökertyy, niin alla on kaks kissaa maistelemassa miltä kirjosieppo maistuu. Kuva vaan on vähän rakeinen, kun ikkunan läpi zoomailin.