Tämä juttu on taas näitä exän aikaansaannoksia. Tässä trilogian ensimmäinen osa.

(Juoma-Juuson Päiväkirjast lainattuva aineistova)

Tässä kuvvailtua koetta ei suositeta toistettavaks kotonna ilma
asjantuntevaa seuraa.

JOULUENKELIIN RAKENNE TUTKIMUS

Meil tulloo ainna tävliisii joulu lähestyves yhe kollekan, Tenu-Tenhon,
kans mielee, jot minkä näkösii ne jouluenkelit oikiastaa ovat vai onk
höitä ensikää olemas? Ja kykenöök hyö toella lentämää?

Tänä vuonna myö saatii oikei hyvä aate: myö yritettää nähä semmone! Miksei se meiltä käis, ollaaha myö nähty peikkoi, menninkäisii ja kaikelaisii liskoikii jos millo ollaa pitempää hyväst juopoteltu. Viimeekskii myö nähtii käk piha peräl, vaik on marraskuu. Taik mie näin kään ja Tenho vlaminkon, mut vlaminkoihii myö ei usota ni käk mikä käk.

Myö ruvettii sit toimee. Tärkiäks seikaks myö luokiteltii oikia laatune
juoma, muute näkkyy vika kanava eikä mittää enkeliä. Päätettii, jotta
juuvaa sinist enkelii ni ainakii nime perusteel on hyvät mahollisuuvet
enkeli ponkaamissee. Vaa ko siihe pittää lontrata kurakaolikkööriä, ni
meihi isk nuukuus. Myö löyvettii marketi hyllylt kurakao korviketta ja
otettii sitä ko halval saatii. Yks kahe tesin pullolline. Koskekorvaa meil
ol viis, kuus pullova, aateltii jottei siihe enempää sinist värrii tarvi
laittaa. Tenhova viel huoletti, jot riittääkhä viina varmast? Ni haattii
viel pari pullova votkaa lisäks.

Ensmäisenä iltana myö vähä veikkailtii, jotta jos isokokone enkel lentää
siipiä heiluttamal, ni kump siinä kumpaa heiluttaa? Tovennäkösest enkeli
ruho piuvaa yllää ja allaa ja enkel tulloo pahhoivvoivaks. Niettei kaik,
mikä taivaalt niskaa putuvaa, olekkaa linnupaskaa. Voip olla enkeli
sylkyvä. Ja jossei Aamor malta laskeutuva enne ko ampuu nuolel, ni tähtäys männöö vikkaa ja ossuu väärää ihmisee. Tää teoria selittäs lissääntyvie avioeroje määrän mukavast? Tietyst voip enkelil olla kaula ko kirahvil, niettä pää pyssyy paikallaa vaik roppa heiluu. Niiko kanal. Semmone ei kyl ole mikkää Rahvaeli enkel, ei.

Vot, kahe päivä ryyppäämise jälest myö oltii jo likel tavotetta. Tenho
kuul nurkast enkeli hyminää ja mie olin naamastai valkone ko enkel, mut
niillei oo punasii silmii ja nennää. Miul ol nekkii jouluse väriset. Sen
lisäks miul löi vassa löysäks, niiko sil mainitul piuvaaval enkelilkii.
Miu ol pakko jättää koe kesen. Tenho jatko urhiast. Mie läksi kottii ja
jäti viinat Tenhol.

Män viel kaks päivää, ko Tenho viimoseltaa soitti miul. Se kuulost
puhelimes hyvi hättääntyneelt ja kussu tulemaa kiireest. Mie pyyhkäsi
potkukelkal hättii, ja sielhä Tenho istu sängy peräl ja täris.
-Mie näin sen enkelin. Se istu tuos sängy reunal viel äskettäi, sano
Tenho.

Mie tietys kovast kyselemmää, minkä näköne se ol? Oliks seksikäs,
heh heh? Vaik näihä mie Tenhost jo pitkää matkaa, jottei se mittää
paperkuvaenkeliä olt tavant.

-Juttelitsie sen kans? mie kysyin.
-Kyl mie sille päivää sanoin...
-Puhuks se siul? Päästikse mittää ääntä?
Tenho otti kiireest ryyppyvä, enne ko sano:
-Ei se mittää puhut, se vaa höhötti ja polttel piippuva.
-Osasko se lentää? Olik sil kui suuret siivet? Nahkaset ko lepakol vai iha
tavalliset höyhensiivet?

Miu into ol liikaa, Tenu ei kyent kuvvailemmaa ennää enempää. Sopers
jottai, jottei se lentänt pois, se haihtu heti ko ol munint munan lattial.
Mie löysin munan, se ol keltane muovikupu mikä ol tult jostai
yllätysmunast. Niitä ko pittää olla nykyvää joulunakkii, pääsiäismunnii.

Mie annoi Tenul kynän ja paperii ja patistin sitä piirtämää jonkuulaisen
luonnokse siit enkelist, viel ko jottai muistaa, jottei koe mänis iha
hukkaa. Ni tuos se kuva on liitteenä, kassokaa ja kauhistukkaa. Ei ihme,
jotta Tenho säikäht. Sil ol mänt pahast joulut ja pääsiäiset ja viel
jottai muutakii sekasii.

* * *

Jottai myö täst kuitekii opittii, ko saatii Tenu tokenemmaa. Meil ol
sittekii vika aineet. Taik sitte se korvike tek temput, mut ens joulu alla
koitetaa uuvestaa. Sillo  koitetaakii klökil.