Sain eilen valmiiksi oman myssyn nro 27 ja äitienpäivänä äiti antoi pari myssyä, jotka hänen ystävänsä oli Imatralta mukanaan tuonut.

Tämä on oikeasti kirkkaan punainen, mutta nyt jostain syystä miun kamera on alkanut noita värejä sotkemaan. Tämä on jämälankoja siitä miun ensimmäisestä saamastani revontulihuivista. Vieläkin kerään jäi jonkun verran, saan siitä todennäkösesti vielä ainakin puolikkaan, jos en kokonaista. No mustasta jää todennäkösesti saman verran, yhistän ne sitten. Teen oikeen ampparipipon.

Näissäkin värit on ihan muuta kun luonnossa. Punainen on anilliininpunainen ja merseroituna vähän kiiltäväpintainen, sininin samoin on paljon kirkkaampi. Nuo kukkakoristeet ei kunnolla näy, mutta sinisen kukat muistuttavat hyvin paljon sinivuokkoja.

Sain yhtenä päivänä puhelun kaupungista ja nainen kyseli jonkinlaista ohjetta, että heillä olisi paljon innokkaita käsityöihmisiä myssyjen tekoon. Sanoin laittavani sähköpostissa muutaman hyvän ohjeen että saa tulostaa. Nämä ihmiset ovat seurakunnan lähetystyökaupan tekijöitä. Olin sitten sähköpostiin saanut vielä kiitoksia niistä ja että kyllä nyt myssyjä syntyy. Ihan kiva, että aina ilmaantuu uusia ihmisiä, jotka haluavat asiaa auttaa.

Myssyjä saa toki laittaa miulle tulemaan, jos niitä on tullut tehtyä. Muistakaa aina, että jokainen myssy on tarpeen, ei pidä väheksyä itteään, ettei ole kun vaan vaikka yhden tehnyt. Sillä yhdellä myssyllä saadaan jo yksi ihminen myssytettyä. Täähän ei ole mikään kilpailu, jossa tekeminen mitataan määrällä.

Jatketaan vaan samaan malliin, niin saadaan paljon hyvää aikaan.