Tää meiän työnjohtaja osaa pitää huolen, ettei jumitu liian pitkäks aikaa paikalleen. Eilen olin viimein vaihtamassa nastoja pois auton alta ja ehdinkin ensimmäisen eturenkaan vaihtaa, kun selän takaa alkoi sen päivänen meteli. Herra työnjohtaja ilmotti olevansa nälkänen, vilustunut, tylsistynyt ja hyvin hattuuntunut ulkoilmaelämään. Nouse siitä just ylös ja lähde laskemaan sisälle ruokakupille. Ei auttanut yhtään vaikka kuin yritin esittää etten nyt jouda.

No käin laskemassa Herran sisälle ja naureskelin naapurille, että kohta kun se keksii etten mennytkään sisälle perässä ja oven takana käy armoton kiljuminen. Että mie vaan leikin ulkona ja Herra joutuu olemaan sisällä. Johan tää nyt on jo kissanrääkkäystä vähintään.

Tänään kotiuduin sieltä kaupungista ja levittäydyin sohvalle aikomuksena laputtaa noita tänään saamiani myssyjä. Joo, niinhän mie luulen sellasta tekeväni. Ensin myssyt tutkittiin tarkkaan.

Kun ei huomiota muuten tullut, niin loikittiin polvelta toiselle ja joka askeleella hidastetusti upotettiin kynnet polveen. Päivän rokotusannostus kerralla kuntoon.

Häntä piti rapsuttaa ja kapsuttaa, eikä oteta edes mitään kameraa käteen, vaan kumpikin käsi on kiinni turkissa. Viimein hyppäs pois ja kun sain kameran takas käteen alkoi hirveä poru, että pitää just eilen päästä  pihalle. Mekastaa mokoma niin tolkuttomasti, ei muuta kun mene ulostamaan toinen kesken hommien.

Jostain syystä tuo katti tietää tasan tarkkaan millon mie herään, vaikken liikahda, avaa silmiä tai edes hengityksen tahti ei muutu, eikä edes sänky narahda. Teini on monesti sanonu että vaikka hän on hereillä kauan ja liikehtiikin edes takasin, niin ei tule porua, mutta kun mie havahdun se huuto alkaa. Meillä oli aikasemmin nuo kissat yöt kodinhoitohuoneessa kun yöllä tehtiin niin paljon pahoja. Ne oli oven takana ja ovessa vielä ramppi, etteivät saa sitä auki. Nykysin en ole pitäny enää kun ne on päivät ulkona, niin jopa nukkuvat öisin.

Yks aamu sanoin että oli niin tolkuttoman ahdasta nukkua kun Manta makas tiukasti miun mahaa vasten ja Mosse oli selän takana niin liki etten päässyt edes koko yönä selälleni. Vähän oli aamulla lonkka turtana kun koko yön samassa asennossa olin. Yleensä Mosse ei ole miun sängysä yöllä, se valtaa olkkarin nojatuolin tai sohvan. Parina iltana olen ihmetelly että miks saumurin ompelujätteet on pitkin lattiaa, kun pidin tarkkaan huolen viimeiks ommellessa että ne on roskiksessa. Ne on matolta tosi inhottavia noukkia pois kun ne uppoo sinne. Sekin sitten selvis.

Ai että nukutti hyvästi. Ihan ite paikan löysi. Jostain syystä nää mein elukat on aina rakastanu laatikoita. Ja vielä parempi sellanen missä on ainakin osa "katosta" kiinni, että alle pääsee piiloon. Teini joskus tekikin oikeen kunnon majalaatikon ja pisteenä Iin päällä oli jostain kissanmuonatehtaasta keräilymerkeillä tullut rapiseva tunneli. Mosse omi sen heti itelleen, eikä anna Mantan puuttua siihen, samoin se vie kaikki hiiret, Manta voi ehkä saaha pallot.