Tulipa tänään käytyä ystävän vauvaa kurkistamassa. Voi että suloinen pieni poika, kokonaista kaksi viikkoa on herralla ikää. Viemisiksi vein siskon tekemän neulepuvun , vilukissiltä kesällä ostamani harlekiinitöppöset, kolmen bodyn pakkauksen ja yöhaalarin jotka tietenkin unohdin kuvata.

Matkaan lähti myö suklaakakku, välissä aprikoosi-appelsiinimarmelaadi, päällä vaaleaa maitosuklaata sekä muutama lumihiutalekoriste purkista.

Marsipaanista tein vauvan kukan keskelle, kukka tosin näyttää ihan lohiviipaleelta ja vauva kiinalaiselta. Alkuun vauvan alla oli sokerimassasta tehty valkea lumpeen kukka, mutta onnistuin rikkomaan sen siirtäessäni sitä kuljetusrasiaan, hyvä mie. Koristeen laitoin vasta paikan päällä paikalleen keksin päälle kun ystävä halusi säilyttää sen. Ja nyt vasta muistan, etten ottanut sitten kuvaa kun koriste oli aseteltu kakun päälle. Se laitettiin tuohon kaartuvan lumihiutalekuvion keskelle.

Ja ennen kun ehdin kameraa kaipailemaan ystävä laittoi naamiksessa viestiä että kamera könöttää heidän keittiön pöydällä. Ihan kiva, pitää sitten lisätä kuvat jälkeen päin. Olikin kotiin tullessa tunne että jotain olen unohtanu matkasta.

Sain siellä myös tehtyä monessakin blogissa vilahtaneet tossukat, jotka vauvan 10 vuotias isosisko halusi että jätän ne vauvalle kun olivat vielä vaaleansinisetkin. Aika joustavat tossut ovat, kokeiltiin niitä vuoden ikäiselle tytölle ja oli ihan sopivat hänellekkin. Halusin ihan mielenkiinnosta nähdä kuinka paljon ne antavat myöten. En laittanut tossuihin mitään kukka tai muutakaan hörsötystä. Miusta ne on ihan nätit noin. Oli kiva arvuutella että mikä niistä tulee, kun ne ompelemattomina otin laukusta pois. Äiti oli sitä mieltä, että niistä tulee haalarihousun yläosa, tytär taas mietti niiden olevan housut, mutta sitten päätteli että ovat sukat.

Niin, pitihän miun matkassani viedä isolle siskolle synttärilahjakin, hänellä oli 26.10 10v synttärit. Vein zsu zsu petal huoneen, vai mikä ihme se härpätin oikeen oli. Ei noita nykylasten leluja edes osaa lausua, saati että ymmärtää mitä niillä tehään. Siellä huoneessa ne marsut alkoivat rokkaamaan. Ilman sitä huonetta ne örkit vaan vikis. Kaikkea ne keksii.

Pikkuisosiskollekin piti viedä oma pakettinsa. Eihän viisi vuotias vielä ymmärrä että kun kaikki tulevat vauvaa kattomaan ja isolle siskolle tuodaan lahjoja niin hän ei saa mitään. Oli pyhänä ollut kuulema itku silmässä kun kukaan ei hänelle tuo mitään. Eihän pikkuisosiskoa saa jättää huomiotta. Vein hänelle Avonilla olevan rintasyöpäkampanjan pehmokissan ja pari posliinihiirtä jotka olen jostain alekorista löytänyt. Tyttö oli hyvillään ja kissaa kannettiin koko ilta mukana. Ei se paljoa tarvii, että laps saa hyvän mielen. Ja kuitenkin tuosta kissasta menee osa rintasyöpätutkimusten tukemiseen, et ei ihan hukkaan mennyt sekään ostos.