Tänään kurssilla ohjelmassa oli heti aamusta kuntopiiri ja venytellessä tulin siihen tulokseen, että miut on nyt kyllä kytketty aivan vikaan. Kun kaulan lihaksia venytti, niin venytys tuntui takareidessä, kyllä on meikälikalla nyt piuhat sekasin. No onneks ei ole eka kerta.

Ehkä tuohon piuhojen sekaisuuteen vaikuttaa se, että olen ollut koko viikonlopun töissä, kun perjantai aamuna tuli häly erääseen vuoropäiväkotiin. Siellä olinkin sitten yksinäni puuhailemassa, tietysti lastenhoitajat oli, mutta mie olinkin keittiön ja siivouksen puolella. Ja juoksin ku hevonen paikasta toiseen. Ensimmäinen puol päivää meni siihen että yritin hahmottaa mikä paikka on missäkin, siinä päiväkodissa kun on 5 eri osastoa.

Huomasin senkin, että kun perjantaina moppasin sitä pitkää taloa, niin tuo kyynärpää kipeyty oikeen kunnolla. Sitä on muutekii särkeny yötä päivää heinäkuusta asti kun yks pölvästi töissä sen vääns taakse. Lauantaina olin jo fiksumpi ja muistin mopata molemmin puolin. Viimene viikkohan on menty 600 buranan voimin, ei tosin mitään vaikutusta.

Sitä ennen viikon kursseilla ja tämä päivä lisäksi, että on pakerrettu 9 päivää putkeen ilman yhtäkään vapaata. Mitähän tää meno on loppuviikosta, toivottavasti en saa perjantaina hepulia, kun pitäs bussin rattiin lähteä tuonne Viipuriin muutaman kurssikaverin kanssa. Autokin pitäs tuoda ehjänä sieltä pois.

Ai niin, asiaan. Sitten siirryttiin kerrosta ylemmäs ja opettaja kantoi sinne ison kasan kartonkia, cd levyjä, joulukortteja ja muuta rekvisiittaa. Päästiin laittamaan taiteellinen lahjakkuus käyntiin. Kyllä siinä näperrettiin koko porukan voimin ja uskomattoman upeita kortteja saatiinkin aikaan vanhoista turhakelevyistä ja käytetyistä joulukorteista. En kaikkia tähän nyt laita, enkä ole näitäkään laittanut mihinkään paremmuusjärjestykseen, kunhan muutaman poimin.

Tekstit puuttuvat ainakin omista korteista vielä sisältä, mutta kun noita kattelee, niin raaskiiko niitä edes kellekkää antaa. Tosin materiaalia olis kotonaki vaikka kuin paljon, ei tarviis kun nuo toivotustekstit ja karhutarrat käydä ostamas, kaikkee muuta löytyy kotoo. Myöhän ollaa marttojen kans täs vuosien mittaan tehty kaikenlaista väkerrystä.

Näitä kortteja oli todella kiva tehä, ettei meinattu malttaa edes syödä välillä, vaikka opettaja välistä lähtikin. Sitten piti ihan oikeesti ottaa ja nousta jakkarasta irti kun kiskottelee tuota iskiashermoa taas niin kipeesti. Ja käydä meiän kummitusta kiusaamassa. Kyllä se jaksoi taas valittaa surkeesti.