On vähän jääny viime aikoina tämä päivittäminen, kun viimeisen kuukauden on aika tiiviisti ollut töissä, ja viimeiset pari viikkoo niistä vielä iltavuorossa.

Ajat sitten, siis jo reilusti ennen joulua sisko teki miulle hihattimen Silvillasta. Siinähän kävi niin, että mie ite tuhrasin toista kuukautta sen kanssa, enkä saanut kun viitisentoista senttiä sitä tehtyä. Jotenki se ei oikeen napannu. No joo, mie yritin nro 2 lankaa tuhrata 4,5 puikoilla, eihän siitä tullu ku sutta ja sekundaa. Ja kun lanka on syvän tumman sininen, niin en voinut sitä tehä kun kirkkaassa päivänvalossa.

Sisko lupautu tekemään sen jos puran oman versioni. Vajaan viikon päästä sain hihattimen valmiina takaisin, jonka senkin sisko oli pariin otteeseen purkanut, kun erehtyi ohjeen mukaan laittamaan sinne helmiä, vaikken ollut aikonut niitä sinne laittaa. Oli tehnyt jo  puoleen välin kun tuli maininneeksi asiasta. Vaikka sanoin ettei tarvi purkaa, niin oli purkanut silti.

Ei tuo tuossa oikeen hihattimelta näytä, kun sen vaan sohvalle levitin, mutta kuvaushetkellä ei ollut teinikään kotona, niin en voinut pyytää kuvaamaan päällä ja jostain syystä ite kun olen yrittäny peilin kautta kuvata, niin onnistun kuvaamaan kyl seinää, mutten ite kohetta.

Tämä sytomyssy on oikeasti luonnonvalkoinen, en tajuu miks se tuossa näyttää vihreeltä. Se tuli tuossa pari viikkoa sit tekastua.

Sisko teki niihin miun pitsineulesukkiin sattuvat kämmekkäätki, sukissa oikeampi väri. Lankaa jäi vielä melkein 5 kerää jälelle, joten saan siitä vielä jonkinkokoisen revontulenkin siskon tekemänä, jahka pystyy istumaan tehdäkseen. Lanka on Schachenmeyer Micro tai jotain sinne päin.

Töihin tein pari perusessua, kun työvaatteissa ei ole taskuja ja vähän päästä tuntuu kakkuloita tarviivan, ja puhelintakin aina silloin tällöin. Olin yhessä päiväkodissa töissä ja lainasin sieltä essua. Muuten ihan kiva, vähän tuon vastaavan mallisena, mutta helma loppui heti taskujen alapuolella, ei se peittänyt edes vesirajaa, ja miusta essusta ei silloin ole mitää hyötyä jos tiskatessa housut kastuu edestä. Luulee viel joku et on sattunu vahinko.

Oli pala ulkoilukangasta, josta nämä tein. Toisessa essussa on vaan raidalliset sitomisnauhat, jotka nekin onnistuin saamaan nurinpäin. No mitäs pienistä, en kehannu purkaa mokoman takia. Sen verran vähän oli kangasta, etten enää ylätaskua saanut.

Jaa, mitäpä vielä. Juu, nii. Se miun koko syksyn ja talven kestäny projekti valmistu viimein. Alotin tän syyskuussa sillon kun kurssi alko vissii kai ekana päivänä. ja nyt viimein pari viikkoo sit sain sen tehtyä. Tän kans meinas ihan oikeesti tulla uskon puute. Kuin vaikeeta voi olla tehä 3 oikein-3 nurin neuletta 48 silmukalla. Pituutta n. 190cm, lanka Kauhavan kangasaitan sukkalanka, jonka sain yhdeltä neulojatuttavalta elokuisella risteilyllä. Miulla ei vaan kärsivällisyys riitä puikoille 3 ja kun lankakin on suht ohutta. Muistaakseni reilusti villaa, vähän sidosaineena polyesteriä. Tää meni nyt ihan lonkalta tää lanka, vyöte ei ole tässä vieressä et pääsisin tarkistaa. Eikä muuten kutita pätkääkään. On pehmosta ku vauvalanka.

Ylemmässä kuvassa on väri oikeempi. Tän mallin näin viime kesänä Vilukissin kojussa myynnissä. Kuvio syntyy kun keskimmäisen silmukan niistä kolmesta laskee "purkenemaan". Tuossa huivia ei ole prässätty, joten reuna vähän vetää kiharaan, pituuskin voi kasvaa vielä kun sen kunnolla höyryttää auki. Jahka mie kieheen.

Ompelupuolella on vaiheessa yks mekko villasekotekankaasta, mutta siitä enemmin kun saan sen kursittua kasaan, nyt se on vasta nuppineuloilla kasattu. Tai osa siitä, alusmekko on vielä kankaana, idea on kyl silmissä, mutten ole ehtiny paneutua. Meillä pitää ensin heittää kissat pihalle ennen ku voi ees ajatella jonkun kankaan levittämistä, muuten ne ottaa toisesta huoneesta vauhtia ja juoksee kankaan nurkkaa. Ja mitä ohuempi kangas, sen lujempaa mennää.

Revontuli on vaiheessa, samoten pörrönuttu. Revontulen kanssa on ihan alussa sattunut joku kämmi ja siinä on 9 sektoria kun oikeesti kuulus olla 8, mut hauskinta jutussa on että kun sektoreita laskee helmapuolelta niitä onki 10. Olen jossain vaiheessa jakanut keskimmäisen blokin kahtia, en tosin ihan tarkoituksella. En periaatteessa pura, vaikka se vilisee virheitä. Olen nyt vajaan puol metriä sitä tehnyt vironvillasta, minkä laps toi miulle syksyllä Tallinnasta. Onpahan ainakin uniikki huivi, samanlaista en saa aikaan vaikka kuin yrittäisin. Alkaa vaan sen tekeminen tuntua jo hartioissa, vaikkei siinä ole vielä ees 200g painoa. Pitäs kai investoida pidempää kaapeliin pyöröpuikoissa, alkaa tuo 80 cm olla aika nafti jo.

Homelangasta aloitin tekemään kissapipoa, mutta tää meikäläisen 4,5 puikkovillitys ja nallelanka, ei oikein sovellu keskenään, silmukoita varovasti 100. No tulihan siitä myssynolonen, joo, jos sattuu olemaan päänympärys kun muuripadalla. Ympärystä oli niin reilusti, että olisin saanut ottaa samaan pipoon samanaikaisesti teininkin mukaan. Ei noin isoa myssyä ole edes mökin kahvipannulla. Vähän aikaa mietin että mitä sen kanssa teen, mutta kun sen kissapipon halusin, niin päätin purkaa koko hoidon alkutekijöihinsä ja alottaa uusiks koko homma. Oli se sitä vaille valmis, että olisi ollut vain päättely ja sauman ompelu.

Nyt se vaan jäi autoon, kun otin sen eilen mukaan kun yritin käyttää auton leimassa. Ajatelin et jos joudun kuinkakin pitkää odottelemaan jonossa. Uusi viritys on tehty nyt 84 silmukalla, josko se ois yhtään parempi miun päähän. Ei vaan pääse viel kokeilemaan, kun siinä on niin lyhyet pyöröt, ei edes 60cm, ettei riitä edes pään ympäri.