Tutkailin noita lehtikatkuksia päivänä muutamana ja huomasin että ne joiden ois pitäny marraskuussa kukkia alkaa nyt työntää pientä nuppua. Kai ne huomauttelee et voisko sitä joskus sitä vettäkin antaa kato nyt ei olla viel kuolleita. Ikkunalauta on kuuman patterin päällä ja noita saa olla pari kertaa viikossa talvellakin kastelemassa. Ja joka kerran kun uhkaan ne heittää mäkeen kun eivät mokomat edes viiti kukkia, vaikka on talon valosin paikka, niin sillon ne aina yhen pienen nupun puristaa. Nytkin tuli näin upea yksilö ettei vaan joutuis pihalle. Toinen nuppu putos pois, mutta eiköhän tuossa ollutkii sit koko vuoden puristus. Mie en ymmärrä kuin toiset saa ne kukkimaan ihan hulluna, kai miulla on jotai poikalajikkeita.

Kliiviaakin epäiltiin vuosia poikapuoliseks kun ei suostu kukkimaan, sitten viimeseltään se alko työntää kukkaa. Se oli siinä vaiheessa ollut miulla kymmenen vuotta. Nyt se toissa talvena pukkas poikasen ja sen jälkeen ei ole yhtään ainoota kukkavanaa näkyny. Luulen ettei niillä ole edes multaa siellä symbioosissaan. Yritin irrottaa sitä poikasta omaan ruukkuunsa, mutta kun ei halua lähteä, niin olkoot sitten ahtaasti. Ajattelin et se lähtee yhtä helposti lievää väkivaltaa käyttäen kun anopinhampaasta, mut eipä irronnu. 

Sen mie huomasin aikanaan että viirivehka viihty miunkii hoidolla. Äiti joskus sata vuotta sitten jako omaansa ja anto jokaiselle poikaset. Muilla oli lehdet sellaset  viitisen senttiä pitkät ja kukki huonosti kerran vuoteen. Miulla kun se innostu niin lehdet oli liki 30 cm pitkiä ja se ei ymmärtäny lopettaa kukkimista ollenkaan. Jatkuvasti nous uutta kukkavanaa. Se kyl uhmas kaikkia luonnonlakeja.

Olin tökänny kaks kukkaa samaan n. 30l altakasteluruukkuun. Kastelin sitä kerran kahteen viikkoon, tai yleensä siinä vaiheessa kun se käi nukkumaan, enkä koskaan lannottanu millään. Ikkunakin oli pohjoiseen ja oikeen pimeellä puolen taloa. Sit kun raivasin kuivia lehtiä pois, niin käsittelin tosi kovakourasesti, oikeen tukistelin ja kiskoin. Täähän vaan tykkäs ja kukki entistä innokkaammi. On vaan ne sen aikuiset kuvat paperikuvina kansioissa, että en taida tähän sitä nyt sitten liittää.

Kaikki varotteli miuta et on liian pimeessä eikä tykkää altakasteluruukusta ja et pitää helläkätisesti hoitaa ja mielummin leikata saksilla kuolleet lehdet. No sehän on kieltämättä aika sitkeävartinen. Se otti ja heitti henkensä kun muutin Porvooseen ja ensimmäiset kaks kuukautta se oli parvekkeella koko päiväsessä auringonpaisteessa. Kun oli niin iso ruukku eikä ollut tilaa laittaa sitä mihinkään.